Kaksplus.fi

23. maaliskuuta 2017

Vauvan oireilu johtuikin maitoallergiasta

Meidän pikkuherran vartaloa alkoi verhota kolmen kuukauden ikäisestä lähtien ihottuma. Välillä se muuttui niin pahaksi, että taipeet olivat verillä ja vaatteen kuidut tarttuneet niihin kiinni. Vauva oli öisin itkuinen, raapi itseään ja kutina piti hänet hereillä. Vauva vaikutti myös tyytymättömältä kaikkeen, mutta me tietysti tuoreina vanhempina ajattelimme, että vauvojen kuuluu itkeä ja kitistä kaikesta. Neuvolastakin epäiltiin vain masuvaivoja ja suositeltiin Cuplatonia, vaikka se meidän vanhempien mielestä vain lisäsi itkuisuutta.




Onneksi neuvolalääkäri oli sitä mieltä, että vauva vaikuttaa liian tyytymättömältä ikäisekseen ja ihokin on epätavallisen huonossa kunnossa. Meidän vanhempien luulema seurankipeys oli lääkärin mukaan vain vauvan keino unohtaa kipunsa. Minä vain lauloin päivät pieniä sammakoita ja yritin pitää pojan hiljaisena, aina kun lopetin, vaikerrus alkoi. Mistä ihmeestä olisimme voineet ymmärtää, että kyse on jostain muusta kuin narri ja kuningas leikistä? Lääkäri teki meille lähetteen Tyksin lasten allergiapolille.

Juhannusviikolla Tyksissä tehtiin maitoaltistus. Olimme ominpäin siirtyneet jo aiemmin maidottomaan korvikkeeseen, kun Tyksistä soitettiin muutamaa päivää ennen altistusta, että maitoa sisältävä korvike on saatava pois käytöstä, että iho rauhoittuu ennen altistusta. Iho alkoi rauhoittua, kun maidoton korvike tuli käyttöön. Osastolla tehty altistus ei tuottanut toivottua reaktiota ja jouduimme jatkamaan altistusta kotona sekä dokumentoimaan kuvin mahdollista reaktiota. Tämä aiheutti ristiriitaisia tunteita. En olisi halunnut lähteä kotiin leikkimään maidolla allergisen reaktion toivossa, mutta toisaalta olin hyvilläni jos kyseessä ei olisikaan maitoallergia. Mutta sitten tietysti aloin miettiä, jos kyseessä ei olisi maitoallergia niin mikä sitten, jostainhan pojan oireiluun oli löydettävä syy? Iho alkoi oireilla parin päivän päästä, lääkärin soittoaika sattui juuri sopivasti ja pikkuherra sai diagnoosiksi maitoallergian.

Saimme maidon korvikkeeksi apteekista reseptillä hankittavan Nutrilon Pepti - erikoiskorvikkeen sekä rasvoja, rasvoja ja rasvoja. Olihan ihossa myös selkeää atopiaa allergisen reaktion lisäksi. Iho rauhoittui ja meidän oli uskottava, että kyse todella on maitoallergiasta. Tämä tietysti olisi voinut olla arvattavissa, onhan meillä molemmilla vanhemmilla jonkin verran allergiataustaa.

Nyt tuosta diagnoosista on vähän yli puoli vuotta ja ensimmäisen ikävuoden kontrollikäynti allergian tiimoilta takana päin. Jatkoimme hetken erikoiskorvikkeella ja otimme ruokavalioon kokeiluun kauramaidon. Kauramaito maistui ja ei aiheuttanut lapselle oireita, joten saimme korvattua erikoiskorvikkeen kokonaan kauramaidolla. Tulevana kesänä voimme varovasti kokeilla hapanmaitotuotteita tai uunikypsää maitoa esimerkiksi makaronilaatikon seassa. Luvassa taas siis kotona toteutettava maitoaltistus.

Lääkärin mukaan suurella osalla maitoallergia poistuu vuoden, kahden, kolmen kuluttua. Joillakin ei koskaan. Toivottavasti pikkuherra ei kuulu siihen porukkaan. Maitoallergia aiheuttaa tietysti lisäkuormitusta arkeemme. Perheen yhteiset ruoat on tehtävä ilman maitotuotteita, jogurtin sijaan taapero saa välipalaksi kaurajogurttia ja juustoa ei voi käyttää sormiruokailun harjoitteluun. Jos allergia osoittautuukin pahaksi, äitiä stressaa päiväkodissa ja kyläpaikoissa tapahtuva ruokailu. Pieni lapsi ei tietenkään osaa kertoa ja katsoa, missä maitoa on ja missä ei. Se on vain hyväksyttävä, mutta silti pidän salaa varpaita ristissä, että saamme jossain vaiheessa maitoallergiasta puhtaat paperit.



Terkuin,
Doris

21. maaliskuuta 2017

Kevät tulee, oletko valmis? Voita lippu Kevätmessuille!

Aurinko alkaa lämmittää, linnut palaavat etelästä ja räystäistä tippuu pisaroita. Luonto heräilee talven jälkeen ja ihmisenkin mieli alkaa lisääntyneen valon vuoksi hieman piristyä. Kevät saapuu ja sen kyllä tuntee!

Viime viikonlopun aurinkoisia tunnelmia iltapäiväkävelyltä


Me omakotitaloasujina odotamme kevättä aika malttamattomina. Kun lumet sulavat lopullisesti, pääsemme rakentamaan pihasta taas hieman valmiimpaa. Tänä keväänä on tarkoitus tehdä ainakin viime vuonna aloitetut istutusalueet viimeistellyiksi, rakentaa hiekkalaatikko taaperolle sekä hankkia lisää havukasveja muutamaan paikkaan tontille. Emme vielä ole varmoja, mitä kasveja haluamme ja miten ne tontille asettelemme. Moni muukin asia keskeneräisen pihan kohdalla on vielä auki.

Huhtikuun toisena viikonloppuna 6-9.4.2017 järjestetään Helsingin Messukeskuksessa Kevätmessut. Messuilla järjestetään samaan aikaan monta tapahtumaa: Oma Mökki, Oma Koti, Sisusta!, Kevätpuutarha ja Lähiruoka & Luomu. Itseäni näistä kiinnostaa Oma Mökkiä lukuunottamatta kaikki ja odotan innolla, että pääsen hakemaan ideoita ja inspiraatiota niin kodin sisä- kuin ulkopuolellekin.

Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa lippu Kevätmessuille! Lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin yllämainittuihin samanaikasesti järjestettäviin tapahtumiin. Sain arvottavaksi kaksi lippua, arvon ne kahdelle eri henkilölle eli arvonnassa on kaksi voittajaa :) Kommentoi alle, mikä Kevätmessujen tapahtumista kiinnostaa eniten? Muista laittaa myös sähköpostiosoitteesi, sillä liput ovat sähköisessä muodossa.

Julkaisen voittajat tämän postauksen kommenttikentässä sekä laitan heille itselleen tietysti sähköpostia. Aikaa osallistua arvontaan on keskiviikkoon 29.3.2017 klo. 24.00 asti.
Onnea arvontaan!

Ps. Seuraathan Unelmalandiaa jo Facebookissa Unelmalandia sekä Instagramissa @unelmalandia


Kevätterkuin,
Doris

16. maaliskuuta 2017

Mammakerho —paras tukiverkosto

Minulta on monesti kysytty, mikä on Tellervot, joka vilahtaa usein somessani, ja mistä se on elämääni tullut? Nyt kerron teille oman tukiverkostoni tarinan.

Kunta, jossa asun, järjestää muutaman kuukauden välein tuoreille äideille ensimmäisen yhteisen tapaamisen, jonka tarkoituksena on ehkäistä kotiäitien yksinäisyyttä sekä auttaa kotona lasten kanssa olevia luomaan itselleen tukiverkosto. Kutsukirje ensimmäiseen tapaamiseen tuli viime vuonna Tellervon nimipäivälle. Olin hiljattain muuttanut uudelle paikkakunnalle, saanut lapsen, ja uudet, vieläpä samassa elämäntilanteessa olevat ystävät olivat enemmän kuin tervetulleita. Suhtauduin tapaamiseen silti hieman epäillen: entä jos kaikki muut tuntevat toisensa jo entuudestaan tai ovat olleet samassa perhevalmennuksessa? Entä jos paikalla ei ole ketään, kenen kanssa on mitään muuta yhteistä kuin samanikäiset lapset? Tapaamisen ensiminuutteina todella tuntui siltä, että en ole lainkaan samalla aaltopituudella muiden kanssa. En tiedä, mistä se johtui, ehkä omasta epävarmuudestani tuoreena äitinä. Kerroin tästä myös neuvolan tädille, mutta hän kehotti osallistumaan vielä seuraavaan tapaamiseen, jos sellainen Tellervojen toimesta järjestettäisiin ja antaisin vielä mahdollisuuden.





Samana iltana tuli kutsu WhatsApp- ja Facebook-ryhmiin ja sen jälkeen olemme järjestäneet tapaamisia Tellervojen kanssa toistemme kotona lähes viikottain. Meitä on yhdeksän äitiä, lapsia hieman enemmän, sillä toiset ovat jo uusintakierroksella. Tutustumisen edetessä paljastui, että monet meistä ovat muuttaneet muualta Suomesta ja omat vanhempamme ja osa kavereista asuu toisaalla. Oman perheen tukiverkko on osalla meistä todellakin kaukana ja heitä tavataan vain silloin tällöin. Meistä on tullut Tellervojen kanssa, kai voi jo melkein vuoden tuntemuksella sanoa, ystäviä.

Käymme lounastreffeillä, vauvakinossa, shoppailemassa, vaunulenkeillä, muskarissa, joogassa ja milloin missäkin. Lainataan kakkumuotteja ja vaihdellaan lapsille pieneksi menneitä vaatteita. Yksi parhaista muistoista liittyy siihen, kun vauvojen ollessa pieniä, keskustelimme yöimetysten aikaan WhatsAppissa ja saimme tukea toisiltamme väsymykseen. Aina pimeässä huoneessa hereillä ollessa tiesi, ettei ole ainoa luonnottomaan aikaan hereillä oleva yksilö, vaan langan päässä on muitakin samassa tilanteessa olevia. Yöimetykset ovat jääneet, mutta WhatsApp laulaa meillä edelleen päivittäin, milloin mistäkin kuumasta puheenaiheesta tai kakkureseptistä :)

Jokainen saa olla meidän mammakerhossa oma itsensä ja puhua suoraan tunteistaan. Kukaan ei tuomitse ja usein löytyy myös kohtalontovereita. Ollaan vähän kuin yhtä suurta perhettä. Välillä saatan viettää Tellervojen kanssa joko puhelimessa tai fyysisesti niin paljon aikaa, että kotonakin vähän ihmetellään. Kunnassamme järjestetään myös perhekerhoja ja kunnan kaikilla äideillä on oma Facebook-sivu, mutta ei se ole sama asia. Usein perhekerho-tuttavuudet voivat jäädä vain hyvänpäiväntutuiksi, joita tavataan vain perhekerhossa ja joista ei kuitenkaan saa oikeaa tukiverkostoa, joille voi avautua mistä tahansa.

Tästä systeemistä olisi monella kunnalla ja neuvolalla paljon opittavaa. Pieni, neuvolalle edullinen juttu, josta on takuulla apua äitien yksinäisyyteen. Se ei vaatisi kuin kutsukirjeen lähettämisen ensimmäiseen tapaamiseen 3 kuukauden välein synnyttäneille, esimerkiksi jollekin naisen nimipäivälle. Tapaamiseen tulleet voivat itse päättää jatkavatko he yhteydenpitoa ja miten. Nimikin ryhmälle olisi sopivasti nimipäivän myötä valmiina.

Olisin ollut kiitollinen yhdestäkin, sain kahdeksan. Tellervon nimipäivä koittaa pian ja silloin meidän mammakerho viettää ensimmäistä vuosipäiväänsä <3



Onko sinullakin oma mammakerho tai muu äitiystäväverkosto?


Terkuin,
Doris


15. maaliskuuta 2017

LuKLabel Design Teamin inspiraatiopäivä

Eräänä keväisen aurikoisena lauantaina Turusta starttasi auto täynnä nuoria naisia kohti Helsinkiä. Osittain toisilleen ennalta tuntemattomia, mutta yhdistävänä tekijänä LuKLabel Design Team, jonka jäseniä me kaikki olemme.




Tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa livenä sekä pääsimme yhä lähemmäksi suunnittelu- ja ideointityötä. Mietimme uusia printtejä, messuilua, tulevia trendejä ja uutuustuotteita. Salamyhkäistä, mutta silti avointa, sillä päivästä taltioitiin myös live-kuvaa ja haastatteluja Facebookin puolelle. Alla olevista linkeistä voit käydä ottamassa enemmän selvää LuKLabel Design Teamista ja katsomassa videotallenteita inspiraatiopäivästä.

LuKLabel Design Team
Inspiraatiopäivän live-videoita







Tottakai päivään kuului myös, että syötiin hyvin ja ihasteltiin LuKLabelin tuotteita.








Terkuin,
Doris

12. maaliskuuta 2017

Äidin ei aina tarvitse olla vain äiti

Onko äitiyteen olemassa tietty roolimalli, jota kaikki aina ajattelevat kun puhutaan äidistä? Pullaa leipova taaperoimettäjä, leikkipuistoissa hyörivä iltasatujen lukija, joka ensihetkistä vauvan kohdattuaan omaksuu äitiyden ja vauvanhoidon rutiinit.

En tiedä kuinka monta yllä kuvailemaani äitiä maailmassa oikeasti on, onko niitä lainkaan? Luulenko vain, että muut omaksuvat äitiyden paremmin kuin minä? En laske itseäni sellaiseksi äidiksi, joina useimmat äidit stereotypioissani näin ennen kuin itse tulin äidiksi. Haluan olla muutakin kuin vain äiti. Tämän ajatuksen kanssa kipuilen edelleen ja pohdin sitä usein. Minuun on jotenkin iskostettu ajatus, että ensin elämässä opiskellaan, mennään naimisiin ja sitten hankitaan lapsia. Siihen se kaikki päättyy. Olet äiti. Lopun elämäsi toimit tietyllä tavalla. Äitiys on suuri lahja ja kunnia, mutta en halua, että minua määritellään ainoastaan sen perusteella, että olen saattanut lapsen maailmaan. Haluan ehkä olla myös vaimo, ystävä, työkaveri, opiskelija, nainen, väsynyt, laiska, harrastava, ja ennen kaikkea se sama oma itseni.




Äitiys toki muuttaa paljon, mutta monet ajattelevat, että vanhemmuus muuttaa ihmisen kokonaan. Naisen tultua äidiksi, hän jättää hyvästit entisille harrastuksilleen, kavereilleen ja huumorintajulleen. Ei pyydetä enää illanviettoihin, elokuviin eikä shoppailemaan. Se haluaa viettää aikaa vain perheensä kanssa, ei viitsitä häiritä häntä. Joillekin tämä on varmasti itsestäänselvyys ja luontevaa, kun tullaan äidiksi: illanvietot jäävät ja entiset kaverit unohtuvat kun keskitytään perheeseen. Jotkut kaverisuhteet katkeavat jopa luonnostaan erilaisten elämäntilainteiden vuoksi. Enää ei tiedetä mistä keskustella, kun ollaan niin kaukana toistemme arjesta.

Myönnän, että olen itsekin vuosia sitten ajatellut eräästä äidiksi tulleesta ystävästäni, että hän on varmasti muuttunut joksikin aivan tuntemattomaksi henkilöksi saatuaan lapsen. Ei se nyt tietenkään niin mennyt. Jopa jälkeenpäin hävettää itse lapsen saaneena, että ehkei se johtunutkaan siitä kun toinen ei pitänyt yhteyttä, ettei vanhat ystävät enää kiinnostaisikaan vaan siitä, että ehkä hän ajatteli, että kaikki muut luulevat, ettei hän osaa enää puhua muusta kuin vaippamerkeistä. Tai, että muut syyllistävät häntä siitä, jos hän poistuu kotoa meidän muiden kanssa pitämään hauskaa kuten ennen.

Olen edelleen se sama ihminen kuin ennen lapsen syntymää, ripauksella henkistä kasvua ja kärsivällisyyttä. Nauran edelleen, haaveilen opiskelusta, matkustelusta, tyttöjen bileillasta, laivaristeilystä, festareista ja joistakin jutuista, joita teimme mieheni kanssa aina entisaikaan kahden. Tottakai yritän olla lapselleni läsnä, luoda hänelle turvaa ja antaa rakkautta. Mutta ei se tee minusta parempaa äitiä, jos muutun kokonaan toiseksi ihmiseksi ja omistan loppuelämän lapselleni unohtaen itseni ja luopuen kaikesta, mistä itse unelmoin. Päinvastoin. Lapset syntyvät erilaisiin perheisiin, joissa on erilaisia toimintatapoja ja erilaisia vanhempia. Elämän varrella on tullut vastaan liian monta esimerkkiä siitä, että lapsista on tehty syypäitä siihen, että omat urahaaveet ja elämän extremekokemukset eivät ole toteutuneet. On lakattu elämästä omaa elämää ja alettu elää vain lasten elämää.

Vaikka olisi äiti, ei sitä aina tarvitse olla alleviivattuna, jos ei itse niin halua. Äiti voi tehdä edelleen niitä asioita, joita teki ennen lapsia. Äiti voi kaivata omaa aikaa. Äiti voi opiskella. Äiti voi haluta palata työelämään vaikka hoitovapaata olisi vielä käytettävissä. Äiti voi viedä lapset päivähoitoon. Äiti voi joskus tulla juhlimasta yöllä kotiin. Äiti voi katsoa laadutonta hömppää telkkarista. Äiti voi leikkiä yhden viikonlopun kesästä festarieläintä. Äiti voi tehdä mitä muutkin, kuitenkaan laiminlyömättä lastaan.


Terkuin,
Doris





10. maaliskuuta 2017

Naistenpäivän kukkia ja sidontaa Flörissä

Taustalla soi rauhallinen musiikki, maanläheinen tuoksu leijailee vastaan etuovella ja iloiset kasvot tulevat tervehtimään. Tervehtijä on Jaana. Hän on osa kukka- ja puutarhamyymälä Flörin eli entisen Kauppilan henkilökuntaa. Flör on järjestänyt meille Åblogeille naistenpäivän tapahtuman, jossa he esittelevät meille uudistuneen myymälänsä sekä tuotteitaan ja toimintaansa.





Monille puutarha-alan ihmisille ja Turun seudulla asuville Flör on tuttu Kauppilan kukka-ja puutarhamyymälänä. Kauppila on kokenut nyt muutoksen: uusi moderni nimi, uusi moderni ilme ja remontoidut liiketilat, mutta sama ammattitaito, tekijät ja intohimo kuin Kauppilan aikoina. Kotimaisuus ja kukkien kestävyys ovat tärkeitä seikkoja Flörille. Heidän tavoitteensa on pitää asiakkaat tyytyväisinä ja saada asiakkaan kotona ja pihalla kasvit kestämään, vaikkei asiakas varsinainen viherpeukalo olisikaan.




Flörillä on valtava ja ihastuttava valikoima kaikkea ruukuista ja leikkokukista, lyhtyihin ja viherkasveihin. Näimme Flöristä näin talviaikaan vain sisätilat, mutta Flörin väki lupaa, että viherpihan valmistuttua ja auettua valikoima myös pihan kaunistukseen on kattava. Myymälän ilme on kutsuva ja kului helposti tunti kierrellessä ja ihastellessa kaikkea. Voin rehellisesti todeta, etten ole koskaan käynyt noin ihanassa puutarhamyymälässä. Yleensä menen puutarhamyymälään sillä asenteella, että haetaan sieltä äkkiä jotain mitä tarvitaan, ettei tarvitse viettää muutamaa minuuttia pidempään kelmeässä valaistuksessa kasvisekasorrossa. Flörissä ei tullut tätä tunnetta, sillä kaikki tuotteet oli aseteltu kauniisti ja tehty pieniä keitaita ympäri myymälää. Selvästi askel modernimpaan Keski-Eurooppalaiseen suuntaan siis.






Tämän hetken sisustukselliset trendit olivat myös vahvasti esillä Flörissä. Eucalyptuksen oksat, kauniit ruukut, kaktukset ja erilaiset rottinkia, narua ja lasia yhdistelevät kukka-amppeliratkaisut. Kattavan tuotevalikoiman lisäksi Flör järjestää kukkasidontakursseja sekä luentoja.







Eniten tietysti odotimme, että saamme päästää sisäisen floristimme valloilleen ja pääsemme sitomaan itsellemme naistenpäivän kunniaksi kimput oikean floristin opastuksella kotiinviemisiksi. Laitoin omaan kimppuuni mm.tulppaaneja, rosmariinin oksia sekä pistaasia. Kimpusta tuli minimalistisempi versio kuin monella muulla, mutta se tukee tyyliäni: Less is more! Kaunis kimppu koristaa nyt meidän ruokapöytää <3






Vaikea Flöristä oli kotiin lähteä ilman, että mitään olisi mukaan ostanut. Ja ah, juuri meidän vierailupäivänä esille tulleet turkoosit ruukut lattialla huusivat nimeäni. En vain yksinkertaisesti voinut olla ostamatta sitä, vaikka lopullista paikkaansa ruukulle en ole vielä keksinytkään. Olkoot se ainakin väliaikaisesti koristamassa vierashuonetta <3






*Postaus on osa Flörin ja Åblogien blogiyhteistyötä



Mukavaa viikonloppua,
Doris


8. maaliskuuta 2017

Taaperon rukiiset marjamuffinssit

Taaperon sormiruokahetkiin ja terveellisempi vaihtoehto äidin kahvihetkiin ovat banaanista makeutensa saavat muffinssit. Simppelin sormiruokakeittiön innoittamana kehittelin meille sopivan muffinssireseptin. 




Rukiiset marjamuffinssit 8kpl


1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruishiutaleita
1 banaani
1 kananmuna
1 dl kauramaitoa
0,5 dl marjoja valintasi mukaan

Muussaa banaani haarukalla kulhoon. Lisää muut ainekset ja sekoita keskenään. Jaa seos muffinssivuokiin. Paista uunissa 200 astetta n. 20 minuuttia