20. tammikuuta 2019

Aamun herkkuleipä

Aamu, jolloin ei ole kiire mihinkään. Silloin voi laittaa leipätaikinan kohoamaan ja odottaa tuoretta leipää aamupalapöytään. Parhaan leivän salaisuus piilee kohottamisessa: taikina täytyy malttaa kohottaa, kuten myös leivottu leipä ennen uuniin laittoa.





Aamun herkkuleipä


5dl vettä
50g hiivaa
8dl hiivaleipäjauhoja 
1dl puolikarkeita spelttijauhoja
3dl venhäjauhoja
2tl suolaa
1rkl siirappia
0,5dl Flora Culinessea tai muuta juoksevaa rasvaa

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, liota hiiva siihen. Lisää suola ja siirappi. Lisää jauhot pienissä erissä. Alustuksen loppuvaiheessa lisää pehmeä rasva. Kohota taikinaa liinan alla tunti. Leivo taikinasta jauhotetulla alustalla kaksi leipää (mahtuvat lomittain samalle leivinpaperille). Kohota leipiä vielä puoli tuntia liinan alla. Tee kohotuksen jälkeen leivän pintaan pari viiltoa terävällä veitsellä ja pistele hammastikulla muutamaan kohtaan. Kostuta leipien pinnat ennen uuniin laittoa. Paista 200 asteessa n. puoli tuntia.


Terkuin,
Doris

14. tammikuuta 2019

Imetysvihaaja teki 5 kuukauden täysimetyssuorituksen

No hyi taas tuolla penkillä joku nainen imettää. Miten se kehtaa julkisella paikalla ja muutenkin? Imetyshän on maailman ällöttävintä. Maailman luonnollisin asia, joka ällöttää niin paljon. Tätä mieltä olin aiemmin imetyksestä.





Toinen kerta toden sanoo


Esikoisen kohdalla imetys meni niin sanotusti metsään. Ja sain siitä tietenkin lisäpontta mielipiteilleni imetyksen kamaluudesta ja luonnottomuudesta. Ihmettelin, miten muut jaksoivat imettää vauvojaan kuukausitolkulla, kun minun mielestäni korvikepurkit olivat niin näppäriä ja tuttipullorivin peseminen iltaisin ihan normaalia: no eihän se ollut. Ja täytyy sanoa, että tietenkään kaikki eivät voi valita imettävätkö vaiko eivät, tai valitsevatko korvikkeen vai täysimetyksen. En minäkään esikoisen kohdalla valinnut korviketta, mutta imetyksestä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Se oli henkisesti ja fyysisesti epämiellyttävää, tukea sen onnistumiseen tarjottiin vähän, enkä tiedä olisinko hyvästä tuesta huolimatta saanut imetystä toimimaan. Siihen tuli alusta asti aivan vääränlainen tunnelataus ja ilmapiiri, joten en usko että mikään olisi silloin kääntänyt päätäni.

Tämän toisen kodalla en halunnut ottaa minkäänlaista ennakkoasennetta imetykseen. Se onnistuu jos onnistuu, ei jos ei. Tyttö oppiikin syömän heti synnyttyään ja oli kärsivällinen ruokailija. Kaikki meni omalla painollaan. Kuitenkin hieman sisimmässäni halusin todella onnistua tällä toisella kerralla ruokkimaan oman lapseni itse.


Lopettamisen haikeus


Nyt imetystä on takana täydet 5 kk ja en voisi häkeltyneempi ja tyytyväisempi olla! Aika on mennyt nopeasti ja niin luonnollisesti. En ole missää vaiheessa harkinnut imetyksen lopettamista ja jopa suren, että nyt pikkuhiljaa tyttö täytyy totuttaa korvikkeeseen, sillä jatkan opiskeluja eikä hänen hoitajillaan kenelläkään ole rintamaitoa saatavilla.

En olisi uskonut, että imetys on asia, josta tulen joskus tuntemaan haikeutta, mutta niin se vaan on. Tämä on ollut ainutlaatuinen elämänvaihe ja olen onnellinen, että sain kokea tämän. Vaikka imetys välillä sattuukin, märkä paita raivostuttaa ja liian täydeksi päässeet tissit kiristävät. Mutta en tule kokemaan tätä enää koskaan, ja se surettaa. Samalla suren myös sitä, että vauva on kasvanut jo niin isoksi, että hän syö muutakin ruokaa ja pärjää muutaman tunnin ilman minua hoitajan kanssa.

Ajattelin vielä jatkaa imetystä iltaisin ja niinä päivinä kun olen kotona, jos maitoa vain riittää. Epäilen toki vahvasti, että vauva itse hylkää tissin, sillä tuttipullosta saa ruoan paljon nopeammin. Tulee olemaan päiviä, kun hän saa aamusta iltaan tuttipulloa ja kiinteää ruokaa, joten epäilykseni voi hyvinkin osua oikeaan.

En tiedä milloin on viimeinen imetyskerta. Enkä aio sitä suunnitellakaan. Koska imetys alkoi luonnollisesti ja omalla painollaan, antaa sen lopettamisenkin tapahtua niin <3

Terkuin,
Doris



7. tammikuuta 2019

Mitähän tosta teidänkin lapsesta tulee!

Ystävä, sisko, anoppi, aviomies, tuttu, tuntematon tai jopa oma äiti on varmasti jossain kohtaa sitä mieltä, että teet kaiken väärin. Kyllä, puhun juuri sinulle äidiksi tullut nainen! Milloin olet antanut vauvalle väärästä materiaalista tehdyn tutin, olet nukuttanut hänet aivan väärin, pidät lasta liikaa sylissä, puet lapsen liian pieniin vaatteisiin, annat hänen olla liian kauan yösyöjä, turvakaukalokaan ei ole testivoittaja, olet laittanut taaperolle väärään kellonaikaan välipalaa tai hän on katsonut liikaa piirrettyjä. Mitä? Piirrettyjä! Eihän nyt sellaisia pikkulapsille näytetä lainkaan!

Äitiyden syyllisyyden kirjo on loputon. Teit minkä tahansa valinnan koskien jälkikasvuasi,
joku on aina sitä mieltä, että nyt mennään metsään ja pahasti, ja lapsesta tulee taatusti narkkari. Ja monesti sitä miettii, kun tekee sen jonkin valinnan, vaikka päättää matkustaa junalla toiseen kaupunkiin vastasyntyneen kanssa, että onkohan tässä mitään järkeä ja saan niin kuulla tästä...Mutta, mitä ihmettä? On se nyt kumma, jos vanhempi ei saa elää myös omaa elämäänsä vaan täytyy istua kotona neljän seinän sisällä ja noudattaa joka suunnasta satelevia neuvoja siitä, kuinka hyvä äiti toimii.




Kyllä luonto hoitaa


Eikö äiti saa itse päättää, miten asiat lapsensa kanssa hoitaa? Tietenkin lain sallimissa rajoissa. Miten ihmeessä äidit viime vuosisadan alussa ovat pärjänneet lastensa kanssa ilman kasvatusoppaita ja tuntemattomien someraivoa siitä, kuinka lapsi on kasvatettu aivan päinvastaisesti kuin meidän Pirkka-Eemeli?Ja mitä tuli Pirkka- Eemelistä? Ihan samanlainen mäkkisafkaa syövä teini kuin muistakin, vaikka koko lapsuusaika vedettiin ilman piirrettyjä ja askarreltiin. 

Toisella mummollani oli yhdeksän lasta ja perhe asui pikkumökissä järven rannalla lasten ollessa pieniä. Valitettavasti mummoni ei ole enää näillä lakeuksilla, että voisin kysyä häneltä asiaa, mutta haluaisin silti tietää, kokiko hän 1900-luvun puolivälissä syyllisyyttä ja huonommuutta äitiydestään? Veikkaan, että ei, tai ainakaan samalla tavalla kuin nykypäivän äidit, vaan asioiden annettiin mennä omalla painollaan ja siinä ne lapset olivat muun elämän mukana.



Joskus on vaan pakko


On pakko antaa välipala väärään aikaan, on pakko näyttää taaperolle kaksi tuntia piirrettyjä putkeen, on pakko antaa valmisruokaa, on pakko antaa se vääränlainen tutti. Vanhemmuudessa tulee niitä päiviä, jolloin ei vain yksinkertaisesti jaksa. Turha itseään on äärirajoille viedä, ja nyt jo stressaavassa maailmassa luoda turhista asioista paineita vielä kotona lisää. Vaikka tavoite oli tehdä aina pinaattiletut itse, mitä sitten, jos ne tulevatkin tänään paketista? Mitä sitten? Ei ne lapsetkaan varmasti pidä sinua yhtään sen huonompana, jos et tänään vain yksinkertaisesti jaksa. Ei ole pakko. Välillä voi heittää hanskat tiskiin ja ihan vaan olla. Olla joskus jotain muutakin kuin se kone joka tiskaa, siivoaa, pyykkää ja kokkaa vielä työpäivän jälkeenkin eikä ole perheelle läsnä, sillä arkiaskareet vievät kaiken ajan.

Ei kai kukaan meistä kerro ihan kaikkea?


Ei kai kukaan äiti uskaltaisi? Kertoa toiselle äidille, että pyykkikone on ollut laulamatta kokonaisen viikon ja kodinhoitohuone pursuaa likapyykkiä? Tai että et ole käynyt leikkipuistossa kahteen päivään, koska itseä ei huvittanut vaikka lapset olisivat kyllä halunneet? Tällaisen sanominen ääneen toisi varmasti kommentteja ja pään pyörittelyä. Kaikki esittävät äitimaailmassa täydellisiä peläten muiden ihmisten arvostelua. Kaikilla on täydelliset perheet, joiden kodeissa hoituu siivous, tiskit, pyykit, soseet, leikit, työt, ulkoilut, luomuruoat, kauppareissut, kasvatus ja harrastukset yhden päivän aikana mallikkaasti ilman, että kenelläkään on siitä mitään sanottavaa. Aivan varmasti on. Vaikka sitten se, että teidän elämä on liian täydellistä, mitähän tuollaistenkin lapsista tulee?





Terkuin,
Doris

30. joulukuuta 2018

Suomen Suurin Sisähuvipuisto!

Kaupallinen yhteistyö Messukeskuksen kanssa





Helsingin Messukeskuksessa on loppiaiseen eli 6.1.2019 asti Suomen Suurin Sisähuvipuisto.
Siellä on monia erilaisia alueita ja kaikenikäisille löytyy puuhaa. TaaperoAlue, SporttiAlue, PeliAlue, Tankotanssimetsä, PomppulinnaTaivas, yli 50 pomppulinnaa ja muuta kivaa tekemistä lapsille ja aikuisille. Luvassa on myös kaikenlaista ohjelmaa kuten kasvomaalausta, Maddaleenan vierailu sekä leikkejä.





Sisähuvipuistosta löytyy myös Kepparirata ja siellä järjestetään myös kepparikisoja! Myös synttäreiden järjestäminen Suomen Suurimmassa Sisähuvipuistossa on mahdollista.




Tapahtuman ajan pysäköinti on täysin maksutonta.

Sisähuvipuiston nettisivuilta voit käydä katsomassa tarkempaa infoa lipuista, ohjelmasta ja synttäreiden järjestämisestä sekä aukioloajoista.

Menkää ihmeessä viettämään kivaa päivää koko perheen voimin tai kavereiden kanssa :)

*Kaikki kuvat ovat Messukeskuksen omistamia ja niitä on lainattu

27. joulukuuta 2018

Hae metsästä rentoutunut olo

Kaupallinen yhteistyö Ipanainen.fi:n kanssa.

Puut havisevat ja sammal tuoksuu. Luonnon eri sävyjä kaikkialla ja mikä parasta, hiljaisuus ja rauha. Ei ihmisvilinää, ei autojen melua. Ei pauhaavaa telkkaria ja lelujen kolinaa. Metsässä on rauha, joka rentouttaa.

Jo lapsena rakentelin serkkujen kanssa majoja mummolan lähimetsään. Kävimme vanhempieni kanssa mustikkametsässä sekä hiihtoretkillä. Metsä on ollut aina tärkeä paikka. Voiko mikään olla parempi tapa rentoutua täydellisesti kuin lähteä kävelemään metsän keskellä vailla päämäärää?





Lapset mukaan luontoon jo pienestä pitäen


Haluamme opettaa omat lapsemme myös rakastamaan metsää ja arvostamaan luontoa. Pyrimme liikkumaan heidän kanssaan luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Vietämme lähimetsässä kävellen enemmän aikaa kuin lähipuiston hiekkalaatikolla. Metsä opettaa mielestäni enemmän ja sieltä löytyy aina uutta ihmeteltävää. Leikkipuiston samat keinut ja liukumäet on aika nopeasti nähty.

Teimme pitkiä kävelylenkkejä perheen kesken jo esikoisen ollessa vauva. Vauva matkustaa helposti kantorepussa ja vanhempi saa siinä myös tuplasti liikuntaa kantamalla toista ihmistä mukanaan. Pitkillä metsäretkillä on tärkeää, että kantoreppu, jossa lasta kannetaan, on ergonominen ja tukeva. Sellainen, että molemmat, sekä lapsi ja vanhempi voivat tuntea olonsa mukavaksi ja rennoksi, eikä kumpaakaan purista tai satu mihinkään. Esikoisen kohdalla otimme hänet kantorepussa mukaan metsäretkelle noin vuoden ikäisenä, mutta koska hän on nyt vajaa 3-vuotias ja kävelee pitkiä matkoja mukanamme metsässä, halusimme vauvan pääsevän mukaamme retkille ihan pienestä pitäen. Kaikki kantoreput eivät sovellu ihan vastasyntyneen kantamiseen, joten täytyi tehdä pieni selvitystyö, millainen kantoreppu soveltuisi meidän perheen tarpeisiin.


Aamuisin metsässä on kaikkein kauneinta.


Tula Explore on monipuolinen valinta


Hankimme Tula Explore -kantorepun, jossa vauvaa voi kantaa kasvot kantajan rintaan päin jo ihan ensimmäisistä kuukausista lähtien. Myöhemmin vauvan voi kääntää kasvot menosuuntaan, jolloin lapsi pääsee havainnoimaan ympärillä olevaa maailmaa. Tulan Explorella voi kantaa isompaa lasta myös selässä.



Vauva kulkee mukana tukevasti aikuisen rintaa vasten. Tulassa on myös erillinen huppuosa, jos vaikka sade yllättää pienen kyytiläisen.


Tulan Explore on ollut loistava hankinta. Vauva viihtyy siinä hyvin jopa tunnin ja nukahtaa siihen lähes heti, kun lähdemme matkaan. Eikä reppu purista tai kiristä kantajaakaan lainkaan. Kantoreppu on myös helppo pukea päälle. Sen lukitukset saa avattua ja suljettua yhdellä kädellä, jos sillä hetkellä ei ole toista aikuista auttamassa.



Tula Exploressa on edessä suuri tasku, johon mahtuu hyvin puhelin ja avaimet.

Ylimääräiset osat repun kiristysnauhoista saa kätevästi rullalle  leveän kumilenksun alle. Näin pitkänä roikkuvat nauhat eivät tartu mihinkään ja ovat pois tieltä.

Kantorepun kanssa metsässä liikkuminen on helppoa. Sen kanssa kädet ovat vapaana ja sen kanssa voi helposti kyykistyä vaikka poimimaan sieniä. Pari kertaa ehdin syksyn aikana käydä vauvan ja Tulan kanssa sienessäkin. Sielläkin vauva viihtyi repussa hyvin, olinhan käynyt viikkoa ennen hänen syntymäänsäkin mustikkametsässä, joten se oli hänelle tuttua puuhaa :)


* Tula Explore -kantoreppu on saatu kaupallisena yhteistyönä Ipanainen.fi:stä



Terkuin,
Doris

15. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Pipariksi meni! Joulupöydän ihana piparikakku

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!






Tänään joulukalenterista paljastuu ihana piparikakku joulupöytään. Tämän kakun pohjan voi paistaa vaikka heti ja pakastaa, ja täyttää myöhemmin. Ja täyttökin kannattaa tehdä päivää aiemmin kun kakkua on tarkoitus nauttia, että se ehtii kostua ja maustua kunnolla :) Koristeli voikreemillä on nopeaa, joten koristelun voi hoitaa paria tuntia ennen tarjoilua. Mukavia jouluisia leipomishetkiä <3


Joulupöydän ihana piparikakku



Pohja

8 munaa
ruokosokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhe
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia
ripaus vaniljasokeria

Riko munat korkeaan lasiin. Mittaa sen jälkeen toiseen samanlaiseen lasiin munien verran sokeria. Kaada sokeri kulhoon ja laita lasiin vielä jauhoja suhteessa 3/4 vehnäjauhoja 1/4 perunajauhoja + kaakaojauhe ja mausteet sekä leivinjauhe.

Vaahdota munat ja sokeri. Sen jälkeen lisää pienissä osissa sekoittaen nuolijalla jauho-mausteseos. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun korkeaan/isoon vuokaan taikina. Paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla n.50 minuuttia. Kumoa kakku melkein heti uunista ottamisen jälkeen. Anna pohjan jäähtyä kunnolla, ennen kuin leikkaat sen. Tästä määrästä taikinaa tulee pohja, josta saa leikattua 4 pohjapalaa eli 3 kerrokseen täytettä. 


Täyte 1

200g Viola kinuskituorejuustoa
2 dl vispikermaa
2 liivatelehteä
1 tl vaniljasokeria


Täyte 2

6 murskattua piparkakkua
1 prk piparkakkurahkaa
2 dl vispikermaa
2 liivatelehteä
1 tl vaniljasokeria


Täyte 3

Yhteen väliin omena-kanelimarmeladia

Kostutukseen maitoa tai kauramaitoa



Tee näin: Laita molempien täytteiden liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vispaa kaikki täytteisiin menevät kermat (4dl). Ja kermavaahto puoliksi kahteen eri kulhoon. Sekoita toiseen piparirahka ja toiseen kinuskituorejuusto. Lisää molempiin vaniljasokerit.

Kuumenna piparirahkatäytettä varten mikrossa tai kattilassa 2 ruokalusikallista vettä kiehuvaksi. Purista liivatelehdistä vesi pois ja sekoita ne nopeasti veden sekaan. Itse lämmitän aina mikrossa mukissa pienen tilkan vettä, johon sekoitan liivatteet haarukalla. Kaada liivateseos ohuena nauhana samalla vispaten täytteeseen. Lisää piparinmurut.

Tee toiselle täytteelle samoin. Kuumenna vesi, lisää liivatteet ja valuta liivateseos ohuena nauhana samalla vispaten täytteeseen.

Jos teit pohjan korkeaan vuokaan ja kakusta tulee korkea kakku, kuten minun kakkuni oli, tee täyttö vuossa. Laita pala leivinpaperia irtopohjavuoan pohjalle ja laita ensimmäinen pohjapala sinne. Kostuta maidolla tai kauramaidolla. Laita päälle runsaasti piparitäytettä. Laita päälle toinen pohjapala ja kostuta. Laita päälle omena-kanelimarmeladia runsas kerros. Laita päälle kolmas pohjapala ja kostuta sekin. Laita päälle kinuskitäytettä. Laita päälle vielä neljäs pohjapala ja kostuta sekin. Itse täytin kakun edellisenä päivänä maustumaan ja päällystin ja koristelin vasta seuraavana. 


Voikreemi-päällinen

150g voita tai leivontamargariini (käytin tätä)
250g tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä

Vatkaa margariini sähkövatkaimella. Lisää pienissä erissä tomusokeria. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja vesi. Sekoita vatkaimella vielä hetki. Jos kreemi jäi liian jämäkäksi, laita se hetkeksi mikroon (n.10-20 sek), että siitä tulee paremmin levittyvää. Levitä veitsellä, palettiveitsellä tai muulla tasaisella lastalla täyte kakun pintaan. Koristele haluamallasi tavalla. 







Eilen joulukalenterissa oli Hutimeni-blogin Jennin vinkkejä joululahjoihin ja huomenna sieltä paljastuu Laura Palm -blogin Jouluiset mokkapalat.





Terkuin,
Doris

9. joulukuuta 2018

Ihana salaatti joulupöytään! Osallistu herkulliseen ARVONTAAN

Kaupallinen yhteistyö Berner Oy:n ja Rajamäen kanssa

Joulupöydässä ei aina tarvitse olla vain niitä perinteisiä makuja. Tämä ruokaisa salaatti tuo joulupöytään tuulahduksen Välimereltä. Siinä maistuu halloumi, mutta myös joulun tutut maut karpalo ja viikuna.




Joulupöydän halloumi-karpalosalaatti (6henk)



2 dl keitettyjä esikypsytettyjä ohrasuurimoita
Kurkku
Salaattia
Paprika
2 pakettia halloumi-juustoa
1 dl Kurpitsansiemeniä
1 dl Kuivattuja karpaloita (esim.Lidl)
Rajamäen Viikuna Balsamikastiketta


Keitä ohrasuurimot miedosti suolatussa vedessä. Pese ja huuhtele kasvikset sekä pilko ne. Paahda kurpitsansiemeniä hetki pannulla. Pannuun ei tarvitse laittaa öljyä! Paista myös halloumi pannulla siten, että se saa kauniin ruskehtavan värin. Pannun täytyy olla kunnolla kuuma, että halloumi saa väriä pintaan. Lado kaikki ainekset kauniisti esille vadille tai salaattikulhoon ja päälle Viikuna Balsamikastiketta.

Yhteistyössä Rajamäen kanssa haluamme arpoa blogini lukijoiden kesken kaksi Rajamäen tuotepakettia. Kommentoi alle, mikä tuotepaketin tuotteista on sinulle mieluisin ja olet siten mukana arvonnassa. Jätäthän myös sähköpostiosoitteesi, niin pystyn olemaan voittajiin yhteydessä. Näet palkintona olevien tuotepakettien (kaksi samanlaista) tuotteet alla olevasta kuvasta.





Voit myös tuplata voittomahdollisuutesi seuraamalla Instagram-tiliäni @unelmalandia, sillä siellä myös arvonta, jossa palkintona kaksi samanlaista tuotepakettia.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 16.12.2018 klo 24.00. Onnea arvontaan <3


Herkkuterkuin,
Doris