7. tammikuuta 2019

Mitähän tosta teidänkin lapsesta tulee!

Ystävä, sisko, anoppi, aviomies, tuttu, tuntematon tai jopa oma äiti on varmasti jossain kohtaa sitä mieltä, että teet kaiken väärin. Kyllä, puhun juuri sinulle äidiksi tullut nainen! Milloin olet antanut vauvalle väärästä materiaalista tehdyn tutin, olet nukuttanut hänet aivan väärin, pidät lasta liikaa sylissä, puet lapsen liian pieniin vaatteisiin, annat hänen olla liian kauan yösyöjä, turvakaukalokaan ei ole testivoittaja, olet laittanut taaperolle väärään kellonaikaan välipalaa tai hän on katsonut liikaa piirrettyjä. Mitä? Piirrettyjä! Eihän nyt sellaisia pikkulapsille näytetä lainkaan!

Äitiyden syyllisyyden kirjo on loputon. Teit minkä tahansa valinnan koskien jälkikasvuasi,
joku on aina sitä mieltä, että nyt mennään metsään ja pahasti, ja lapsesta tulee taatusti narkkari. Ja monesti sitä miettii, kun tekee sen jonkin valinnan, vaikka päättää matkustaa junalla toiseen kaupunkiin vastasyntyneen kanssa, että onkohan tässä mitään järkeä ja saan niin kuulla tästä...Mutta, mitä ihmettä? On se nyt kumma, jos vanhempi ei saa elää myös omaa elämäänsä vaan täytyy istua kotona neljän seinän sisällä ja noudattaa joka suunnasta satelevia neuvoja siitä, kuinka hyvä äiti toimii.




Kyllä luonto hoitaa


Eikö äiti saa itse päättää, miten asiat lapsensa kanssa hoitaa? Tietenkin lain sallimissa rajoissa. Miten ihmeessä äidit viime vuosisadan alussa ovat pärjänneet lastensa kanssa ilman kasvatusoppaita ja tuntemattomien someraivoa siitä, kuinka lapsi on kasvatettu aivan päinvastaisesti kuin meidän Pirkka-Eemeli?Ja mitä tuli Pirkka- Eemelistä? Ihan samanlainen mäkkisafkaa syövä teini kuin muistakin, vaikka koko lapsuusaika vedettiin ilman piirrettyjä ja askarreltiin. 

Toisella mummollani oli yhdeksän lasta ja perhe asui pikkumökissä järven rannalla lasten ollessa pieniä. Valitettavasti mummoni ei ole enää näillä lakeuksilla, että voisin kysyä häneltä asiaa, mutta haluaisin silti tietää, kokiko hän 1900-luvun puolivälissä syyllisyyttä ja huonommuutta äitiydestään? Veikkaan, että ei, tai ainakaan samalla tavalla kuin nykypäivän äidit, vaan asioiden annettiin mennä omalla painollaan ja siinä ne lapset olivat muun elämän mukana.



Joskus on vaan pakko


On pakko antaa välipala väärään aikaan, on pakko näyttää taaperolle kaksi tuntia piirrettyjä putkeen, on pakko antaa valmisruokaa, on pakko antaa se vääränlainen tutti. Vanhemmuudessa tulee niitä päiviä, jolloin ei vain yksinkertaisesti jaksa. Turha itseään on äärirajoille viedä, ja nyt jo stressaavassa maailmassa luoda turhista asioista paineita vielä kotona lisää. Vaikka tavoite oli tehdä aina pinaattiletut itse, mitä sitten, jos ne tulevatkin tänään paketista? Mitä sitten? Ei ne lapsetkaan varmasti pidä sinua yhtään sen huonompana, jos et tänään vain yksinkertaisesti jaksa. Ei ole pakko. Välillä voi heittää hanskat tiskiin ja ihan vaan olla. Olla joskus jotain muutakin kuin se kone joka tiskaa, siivoaa, pyykkää ja kokkaa vielä työpäivän jälkeenkin eikä ole perheelle läsnä, sillä arkiaskareet vievät kaiken ajan.

Ei kai kukaan meistä kerro ihan kaikkea?


Ei kai kukaan äiti uskaltaisi? Kertoa toiselle äidille, että pyykkikone on ollut laulamatta kokonaisen viikon ja kodinhoitohuone pursuaa likapyykkiä? Tai että et ole käynyt leikkipuistossa kahteen päivään, koska itseä ei huvittanut vaikka lapset olisivat kyllä halunneet? Tällaisen sanominen ääneen toisi varmasti kommentteja ja pään pyörittelyä. Kaikki esittävät äitimaailmassa täydellisiä peläten muiden ihmisten arvostelua. Kaikilla on täydelliset perheet, joiden kodeissa hoituu siivous, tiskit, pyykit, soseet, leikit, työt, ulkoilut, luomuruoat, kauppareissut, kasvatus ja harrastukset yhden päivän aikana mallikkaasti ilman, että kenelläkään on siitä mitään sanottavaa. Aivan varmasti on. Vaikka sitten se, että teidän elämä on liian täydellistä, mitähän tuollaistenkin lapsista tulee?





Terkuin,
Doris

4 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, tekstisi nosti karvat pystyyn ja osui suoraan ytimeen. TOI ON NIIN TOTTA!
    Just ton some-raivon takia en ole enää kovinkaan aktiivinen somessa. Raivostuttaa kaikki pinnallisuus ja leveily. Kasvatamme lapsiamme just niinkuin itse haluamme, kysymättä keneltäkään mitään. Neuvolasta saa neuvoja, ja varmasti hyviäkin, ja niitä kasvatusoppaita on...MUTTA, maalaisjärki on se kaiken A ja O. Maalaisjärjellä meitäkin on kasvatettu!

    Mitään vääriä ruokailuaikoja ei olekaan, me syödään just silloin kun sinä päivänä on sovittu. Pääasia, että koko perhe syö yhdessä, eikä sekään aina onnistu.

    Joku varmaan kauhistelee kun lapsemme saa vain esim. pari kertaa vuodessa uusia vaatteita, silloin kun on synttärit ja joulu. Kyllä, vain pari kertaa vuodessa. Sama pätee "leluihin". Lapsemme ovat oppineet arvostamaan, iloitsemaan ja pitämään hyvää huolta tavaroistaan ja vaatteistaan, koska niitä ei nyt vaan tule lisää jos menevät rikki.

    Kyllä niitä mielipiteitä mahtuu monenlaisia tähän maailmaan, muistan kun olimme laivalla lastemme kanssa ja tanssittiin paljon ja oli hauskaa! Oli meillä Irish coffeetkin pöydällä ja lapsilla omat juomat. (voi kauheeta, miten vanhemmilla voi olla drinksut kun ovat lasten kanssa!) No, siinähän sitten yksi vanhempi mies raivostui ja tuli huutamaan minulle tanssilattialle, että lasten paikka on hytissä tähän aikaan illasta (kello oli about 23.00). Lapset olivat jo reippaasti kouluikäisiä, eikä mitään taaperoita. Eipä tällä miehellä varmaan käynyt mielessä, että kuinka monien lapsiperheiden hyttiovien takana vanhemmat saattavat olla umpikännissä ja se on ihan "fine", kunhan lapset ovat siihen aikaan hytissä, eikä laivan yleisissä tiloissa, vain parin drinkin ottaneiden iloisten vanhempien kanssa. En nyt tarkoita, että joka hytissä on kännissä olevat vanhemmat lastensa kanssa, mutta onkohan joku joskus sitä miettinyt, että miten yleistä se varmaan on.
    Mua niin raivostutti se kommentti, mutta sitten ajattelin, että ihan sama. .. Se on hänen mielipide ja minulla oma ja tiedän itse tasan tarkkaan mikä on hyvä lapselleni ja mikä ei.

    Mitään täydellisiä pro-äitejä ei olekaan! Kaikki lipsuvat aina jostain ja se on ihan sallittua, eikä siitä saa tuntea syyllisyyttä. Näin se vaan menee ja jos joku väittää toisin, niin ihmettelen kyllä suuresti!

    Olet oman lapsesi silmissä se kaikista rakkain, turvallisin ja paras äiti ikinä ja se on kaikista tärkein asia! Kun lapsesi katsoo sinua suoraan silmiin ja hymyilee ja saat häneltä halin, se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon sun kanssa täysin samaa mieltä, jokainen kasvattaa omat lapsensa niinku haluaa ja noudattaa siinä tietty lakia. Se, että joku ulkopuolinen ihminen tulee kommentoimaan yhden nähdyn tilanteen perusteella toisen kasvatustaitoja, on mun mielestä outoa. Eihän hän voi tietää mitään perheen taustoista ja miten perheessä muulloin toimitaan?
      Ja kyllä mun mielestä alakouluikäiset lapset on ihan valmiita olemaan laivalla omien vanhempiensa seurassa tanssiravintolassa puoleen yöhön saakka selvinpäin olevien vanhempiensa seurassa. Kyse on kuitenkin lomareissusta, niin kai silloin voi tehdä poikkeuksen nukkumaanmenorutiineihin?
      Olen ollut itsekin, niin pienestä kuin muistan, vanhempien kanssa lomareissuilla ja laivalla iltaravintoloissa, enkä itsekään ole siitä mitenkään traumatisoitunut. Sehän oli vaan sillon siistiä ja niistä kerroista on hauskoja muistoja kun oli jännittävää valvoa yömyöhään ja juoda värikkäitä vilkkuvia alkoholittomia lastendrinkkejä :)

      Tuo viimeinen lause kommentissasi on <3

      Mukavaa päivänjatkoa sinulle :)

      Poista
  2. Hyvä teksti! Voin samaistua tähän, vaikka meidän lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Silti ihmisillä on hirveesti mielipiteitä ja sanottavaa siitä miten teen asiat. Enää ei uskalla kahvipöydässä avata suutaan mistään aiheeseen liittyvästä ettei lähde myrsky käyntiin.

    http://www.ihanmamina.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, ymmärrän hyvin! Raskausaikanakin niitä neuvoja satelee, vaikka toki jotkut niistä on myös ainakin itselleni olleet ihan hyödyllisiä, mutta rajansa kaikella :)

      Mukavaa viikonloppua sinulle :)

      Poista