Kaksplus.fi

28. elokuuta 2017

Ihanaa, kotiäitiys on ohi!

Pari vuotta sitten odottaessani esikoistamme, hänen lisäkseen odotin kuin kuuta nousevaa, että äitiysloma alkaa ja pääsen hyppäämään pois työelämän oravanpyörästä.  Silloin ajattelin, että en varmaan koskaan halua, että äitiysloma+hoitovapaa loppuu. Ihanaa leipoa ja askarrella lapsen kanssa kaikki päivät, ja työnnellä vaunuja onnellisen näköisenä kylän raitilla. Ajatuskin siitä, että lapsi menee joskus päiväkotiin ja paluu arkeen koittaa, ahdisti, vaikka tiesin, että olen kotona lapsen kanssa ainakin yli vuoden, ehkä jopa kaksi.

Nuo vaaleanpunaiset lasit tipahtivat kyllä aika nopeasti silmiltäni kotiäitiydestä jo ensimmäisten viikkojen jälkeen oltuani vauvan kanssa päivisin kaksin kotona. Vauva vaati paljon, kodin seinät alkoivat kaatua päälle ja ainainen väsymys kiristi koko perheen tunnelmaa. Äitiysloma ei todellakaan ole millään tavoin lomaa. Eikä sen jälkeen alkava hoitovapaakaan. Lapsi kasvoi ja vauvasta tuli taapero, joka kaipaa koko ajan puuhaa ja tekemistä. Hyppii seinille jos sadepäivän vuoksi ei lähdetä useaksi tunniksi puistoon. Alkoi tuntua siltä, että en vain yksinkertaisesti keksi enää riittävästi puuhaa hänelle päivisin ja olisi aika laittaa hänet ikäistensä seuraan päiväkotiin. Missään nimessä en olisi halunnut laittaa vuoden tai jopa alle vuoden ikäistä päiväkotiin, sillä halusin kuitenkin huolehtia omasta pienestä vauvastani vielä itse. Mutta uskon, että taaperolle ja sitä vanhemmalle varhaiskasvatuksen ammatilaisten päivittäinen seura on vain hyväksi.




Kaikki tapahtui jotenkin suunnittelematta ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Minun ei tarvinnut tehdä päätöstä, milloin palaisin epämieluisaan työelämääni ja milloin lapsi olisi tarpeeksi vanha päiväkotiin. Lähellemme aukesi uusi päiväkoti, johon haimme lapselle paikan jo keväällä ihan vain varoilta, jos syksyllä jotain muutoksia kotiäitiyteeni tuleekin. Sitten pääsin kouluun, lapsi ehti varttua kesän aikana puolentoistavuoden ikään ja yhden päiväkodissa meidän vanhempien kanssa harjoitellun päivän jälkeen olin mielelläni viemässä lapseni sinne seuraavinakin päivinä. Ja lapsi oli myös mielellään sinne jäämässä. Ajatus päiväkodista ei tuntunut yhtään pahalta. Se ei itkettänyt eikä oikeastaan tuottanut juuri muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Lähinnä helpotusta. Toivon, että nyt alkava uudenlainen arki toisi uudenlaisen ajattelutavan. Olen viimeiset puoli vuotta miettinyt keinoa päästä pois kotoa tekemään omia juttuja, nyt toivottavasti kaikki päivät niiden omien juttujen parissa odotan, että pääsen kotiin perheeni luo :) Tämä on vielä vähän tabu, josta harva varmasti puhuu ääneen. Päivähoidon aloitus ei saa mennä helposti eikä sinne jättämiseen saisi kenelläkään olla matalaa kynnystä. Usein päiväkodin aloituksesta puhutaan vain siihen sävyyn, että se on maailman kamalin pakko kun kotiäitiys loppuu ja lapset on jätettävä hoitoon, ja päiväkodin pihalla itkee sekä äiti että lapsi monena aamuna.

Kotona olo oli kuitenkin ainutlaatuista, ihanaa aikaa tavallaan, mutta tässä hetkessä en kaipaa tuota aikaa yhtään. Toki varmasti kotona oloonkin tottuisi ja jos lapsia olisi useampi, heistä olisi seuraa toisilleen. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät halua samoja asioita, vaikka äitiys heitä yhdistääkin. Monet naiset voisivat viettää jopa kymmenen vuotta kotiäitinä. Minua pelkkä kotiäiti-nimityskin puistattaa. Tärkeää työtä, mutta olkoot ne kotiäitejä, ketkä oikeasti nauttivat siitä ja ovat siinä hyviä. Me muut voidaan tehdä sitten jotain muuta. Vaikka iloita siitä, että pienetkin lapset saa laittaa päivähoitoon, jos omatunto sallii tai uraputki vaatii :)


Syysterkuin,
Doris

13 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin kaipuun pois kotoa! Itsellenikin on riittänyt 1.5 vuotta kerrallaan kotona, vaikka olen sitten sinne palannut myöhemmin. Toivoisin kuitenkin, että ei aina puhuttaisi kuin vaihtoehdot olisivat äiti kotona tai lapsi hoidossa. Isäkin voi jäädä kotiin :) Tsemppiä opiskelujen alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti (toivottavasti) itsekin saan vielä joskus palata hetkeksi kotiin hoitamaan lapsia, mutta nyt tämän pituinen pätkä oli juuri hyvä :)
      Joissain tapauksissa varmasti isä voikin jäädä lapsen kanssa kotiin ja jopa haluaa jäädä kun äiti palaa vaikka jo heti äitiysloman jälkeen työelämään. Mutta valitettavan usein miehen tulot perheessä ovat sen verran paremmat, että miehen kotiin jäämiselle voi monella olla suuri kynnys jo ihan taloudellisesti. Tai se ei vaan muuten tule kysymykseen :)
      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Tsemppiä opiskeluihin ja uuteen arkeen! :)

    Mulla on päättymässä reilu puolentoistavuoden kotiäitiyspätkä. Esikoisen kanssa olin saman verran kotona aikanaan. Meillä on ihana lähipäiväkoti, jonne voin lapseni luottavaisin mielin jättää. Kyllä se meidän pienempikin siitä tottuu... :D

    http://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/08/kotiaitiys-plussat-ja-miinukset.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muutkin tekee näin "julmasti" ja laittaa niin pienen päiväkotiin :) Kyllä ne siellä pärjää :)

      Poista
  3. Kotiäitinä viimeisen lapsen kanssa 8 vuotta. Elämäni parasta aikaa. Vanhemmat lapset vauvan syntyessä 6 ja 8. Aina oli äiti kotona kun koulusta tulivat kotiin. Päivääkään en vaihtaisi ja lapset on hetken pieniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiäitiydessä on tosiaan nuokin hyvät puolet lasten kannalta ja hattua nosta kuka siihen pystyy :)

      Poista
  4. Voi voi, on se nykyään niin vaikeaa joillekin tajuta mitä se rääpäle lopulta vaatii. Kannattaa opetella käyttämään ehkäisyä eikä vääntää kakaroita, jollei pysty niitä hoitamaan, vaan ratkaisu on raijata se rääpäle heti päiväkotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, onnea suloiselle rääpäleellesi joka saa nauttia kotielämästä kanssasi. T: se pahainen ehkäisyä käyttämätön, joka muuten tukee sinunkin kotona oloasi.

      Poista
  5. Itse varhaiskasvattajana hoidan näitä pieniä ihmisiä. Ymmärrän, että perheissä on erilaisia tilanteita ja asioita, joiden vuoksi lapsi tuodaan hoitoon hyvinkin pienenä. Äitinä taas ajattelen niin, etten koskaan voisi jättää pikkuistani hoitoon päiväkotiin, olipa se miten hyvä tahansa. Itse olin kymmenen vuotta kotona lasten ollessa pieninä, enkä kadu hetkeäkään. Päiväkodissa ei ole aikaa huomioida lasta niin paljon kuin hän ansaitsisi. Hän on yksi ryhmän jäsen. Kaikkein pahimmalle kuitenkin tuntuvat vanhemmat, jotka töiden jälkeen menevät kotiin ja hakevat lapsen vasta myöhemmin. Ja vain sen takia, että heillä on oikeus tiettyihin hoitotunteihin. Missä on lapsen oikeus vanhempiinsa ja yhteiseen aikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kantasi myös varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Mielestäni kuitenkin lapset ovat erilaisi. Jos lapseni olisi ollut arkaileva tai hänestä olisi huomannu, että hän ei olisi vielä valmis päiväkotiin, en olisi häntä sinne laittanut. Vaikka lapsi on päivät (meillä ei läheskään joka päivä edes 7 tuntia) päiväkodissa, jää meille myös perheen yhteistä aikaa aamuihin, iltoihin ja viikonloppuihin :)

      Poista
  6. Ihanaa, että löytyy myös vertaiskumppaneita! Meidän kaksoset aloittivat tarhan 1v3kk iässä, onneksemme pienessä ihanassa sellaisessa, enkä ole katunut hetkeäkään. Ehkä jopa hieman tuulettanut joinain aamuina! Lapset on myös tykänneet ensi hetkestä jäädä tarhaan, koskaan eivät ole itkeneet perään, ja nyt olleet siellä jo reilun vuoden, ja itsekin aloin voimaan paremmin sen myötä. Lapset oli mun suuri haaveeni, mutta ei mulla ollut hajuakaan kuinka rankkaa lapsiarki on. Ja itse ajattelen myös niin, että tarhassa he saa kuitenkin virikkeitä enemmän kuin mitä itse pystyisin järjestämään, jos olisin kotona. Mun mielestä on tärkeintä että koko perhe voi hyvin, ja meillä se voi hyvin niin, että mä olen töissä ja lapset tarhassa. Silloin pystyn olemaan parempi äiti, kuin jos olisin kotona 24/7. Sama pätee myös mieheeni. Meillä myöskin ajatellaan niin, että lapset ei ole meidän koko elämä. Olemme kuitenkin mieheni kanssa myös puolisoita toisillemme, ja omia itsejämme, sen lisäksi että olemme vanhempia. Kaiken sen johdosta meidän koko perhe voi hyvin. Lapsen onnellisuus on kuitenkin myös paljon muuta kuin sitä, viettääkö hän elämäänsä tarhassa vai kotona. Musta on vaan järjetöntä tää nykyajan vastakkainasettelu, jokainen perhe kun tekee päätökset sen pohjalta mikä on kullekin parhain vaihtoehto. Tsemppiä opiskeluun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kirjoitus, kiitos siitä <3 Kuin omasta kynästäni olisi tullut ja allekirjoitan todella joka sanan, mitä kirjoitit. Jokaisella perheellä on tosiaan oikeus tehdä kuten perheelle parhaiten sopii ja mielestäni on hyvä, että vaikka nykyään vastakkainasettelua vieläkin eri perheiden ja oikean ja väärän välillä on, että äideillä on mahdollisuus tehdä elämässään muutakin kuin olla vain kotiäitejä. Se, ettei ole kotiäiti montaa vuotta, ei tarkoita sitä, ettei omaa lastaan rakastaisi tai lapsi ei olisi perheeseen haluttu ja toivottu :)

      Poista
  7. Meillä alkaa helmikuussa päiväkotitaival, jonka alkaessa lapsi 2-vuotias. Mä ajattelin ihan samanlailla raskaana ollessa, että tulee olemaan ihanaa olla muksun kanssa kotona, puuhata ja ulkoilla; vastapainoksi jo aika pitkälle työelämälle. No, ei se ihan niin mennyt, ja vauvavuoden hankaluuksien lisäksi ja jälkeen koitti toki tämä taaperovaihe, joka vaatii nimenomaan hirveästi erilaista jaksamista kuin vauva-aika. Ehkä jos omien ystävien keskuudessa olisi useampi saman ikäisen äiti kaverina, tää voisi olla helpompaa. Tai jos lähellä olisi molempien puolelta auttavat isovanhemmat. Toiset asuu 1000km päässä ja toiset lähellä, mutta lähimmät eivät ole niin kykeneviä lapsen kanssa, että voisin heidän apuaan kovin usein pyytää.
    Toki on paljon ihanaakin kotona olemisessa, mutta koen, että en ole täällä Minä, ja näköala kapenee huimasti tällaisesta möllöttämisestä. Etenkin talvet tuntuvat tosi vaikeilta. En keksi tekemistä tai osaa itse leikkiä mukana, tosin tuolla muksulla on nyt myös vaihe, että leikkeihin ei paljon sovi sekaantua, tai tulee kiukku.
    Tottakai päiväkodin alku jännittää ja on paljon kysymyksiä hoitajille. Mutta suurin tunne on se, että lapsi saa ryhmätoimintaa ja kavereita.
    Toivottavasti teidän päiväkoti alkoi kivasti; täytyy selailla sun myöhemmät postaukset vielä. Mukavaa talvea teille!

    VastaaPoista