Kaksplus.fi

31. toukokuuta 2017

Riittääkö rakkautta usealle lapselle?

Nyt, yhden lapsen äitinä, olen alkanut pohtia mitä minun ja esikoiseni ainutlaatuiselle suhteelle tapahtuu, jos kuvioihin tulee joskus toinen lapsi? Tuntuuko sisarus synnyttyään vieraalle vai tuleeko heti tunne, että nyt perheemme koko tuntuu meille juuri oikealta? Riittääkö rakkautta molemmille lapsille samalla tavalla vai tuleeko suhde esikoiseeen olemaan aina hieman erilainen?

Itse olen ainoa lapsi, joten minulla ei sinänsä ole minkäänlaista kokemusta siitä, miten vanhempien ja lasten roolit perheessä menevät, jos lapsia on enemmän. Tottakai jokaista lasta tulisi kohdella tasapuolisesti ja rakastaa ehdoitta. Ja varmasti niin tapahtuukin. Mutta se on ajatuksena hämmentävä, kuinka on mahdollista tuntea samanlaista ainutlaatuista rakkautta jotain muuta kuin esikoista kohtaan? Kuinka rakkautta todella voi riittää siten, että molemmat lapset kokevat saavansa sitä yhtä paljon?




Välillä keskusteluissamme vilahtaa ajatus sisaruksesta ja minulla on tunne, että se ehkä jossain vaiheessa tulee myös ajankohtaiseksi. Tai ainakin yritys saada hänet perheeseemme. Esikoisen osa on siinä mielessä aivan erilainen, kuin muiden perheen lapsien, sillä hän on saanut joskus olla se ainoa ja saanut vanhempiensa jakamattoman huomion. Pikkusisarukset tulevat automaattisesti tilanteeseen, jossa he joutuvat tottumaan jo ensi hetkistä siihen, että perheessä on muitakin lapsia. Miltä tämä mahtaa tuntua esikoisesta, kun hänen reviirilleen astuu kilpailija? Luulen, että aluksi se voi tuntua pahalta, riippuen tietysti siitä, kuinka vanha esikoinen on ja miten paljon hän ymmärtää muuttuneesta perhetilanteesta. Joku asiantuntija jossain artikkelissa joskus totesi, että sisaruksen tulo perheeseen voi tuntua esikoisesta samalta kuin se, että parisuhteen toinen osapuoli toisi saman katon alle asumaan kilpakosijan. Aika kamalaa, mutta ei se varmasti ole näin dramaattista, miltä saan se ajatuksissani kuulostamaan :) Outoa se varmasti on, sekä vanhemmille että jo perheessä oleville lapsille, kun kotiin muuttaa joku ventovieras, joka kuuluu yhtäkkiä samaan perheeseen. Siinä on kaikille totuttelemista. Niinkuin oli esikoisenkin saavuttua maailmaan. Oli vaikea uskoa todeksi, että hän on toisaan meidän ja muuttaa meille.

Toivon, että suhteeni esikoisen kanssa säilyisi muuttumattomana ja sellaisena, että meillä olisi vielä ne yhteiset hassuttelujutut. Ettei esikoisesta tule se ärsyttävä sisarus, joka koko ajan häiritsee vauvan hoitoa, häiriköi ja ärsyttää. En epäile tätä hetkeäkään, että näin kävisi, mutta olen usein aistivinani useampilapsisista perheistä, että isommat lapset ärsyttävät vanhempiaan enemmän kuin itkuinen vauva. Toivon myös, että rakkauteni esikoisesta ei siirry uuteen lapseen vaan rakkaus, joka häntä kohtaa on, ei muutu ja uudelle vauvalle tulee uusi määrä uudenlaista, erilaista rakkautta. Ihan itsekin hämmästyn, miksi päädyin ajattelemaan asiaa näin vakavasti ja analyyttisesti, sillä luonto varmasti hoitaa tämänkin asian luonnollisesti eikä voi käydä niin, että rakkauden määrä jotenkin jakaantuu ja vähenee, mitä enemmän perheessä on lapsia. Päinvastoin, rakkauden määrähän varmasti vaan lisääntyy jokaisen lapsen myötä.

Mitä ajatuksia muilla yhden lapsen vanhemmilla on mahdollisen sisaruksen syntymästä? Entä mitä usean lapsen vanhempana ajattelet tästä, riittääkö rakkaus?


Terkuin,
Doris

10 kommenttia:

  1. Muistan juuri samanlaisia ajatuksia ajalta, kun odotimme perheeseemme toista lasta. Musta tuntuu kuin olisin saanut aina uuden sydämen entisen/ entisten lisäksi, kun uusi vauva on tullut luoksemme. Uusi vauva tuo mukanaan rakkautta ja välittämistä, uusi vauva antaa perheeseen oman lisänsä ja antaa maailman ihanimman mahdollisuuden asioiden jakamiseen. Aina uuden lapsen syntymä on jännittävä vaihe. Perheeseen tulee jäsen, josta kukaan ei tiedä mitään. Toisaalta tykkään paljon siitä, kun saan tutustua uuteen persoonaan, jossa on niin paljon tuttua ja kuitenkin hän on myös oma itsensä.

    t. Monen äiti

    VastaaPoista
  2. Aivan taatusti riittää rakkautta kaikille. Ja kaikki lapset tuntuu mielettömän rakkailta, vaikka ovat kaikki erilaisia tai ehkä juuri siksi. Sisarukset antavat rakkautta myös toisilleen. Ajatuksenne ovat kyllä aivan inhimillisiä!:) mutta tämän asian kanssa voitte olla huoletta:)) t. Viidennen lapsen laskettu aika 21.6.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla tällaisia kommentteja usean lapsen äidiltä, joka taatusti tietää mistä puhuu :) kiitos tsempistä <3

      Poista
  3. Lapsia on vasta kaksi, mutta kyllä sitä rakkautta on molemmille riittänyt. Uskon myös, että se miten esikoinen huomoidaan odotusaikana ja vauvan synnyttyä, vaikuttaa esikoisen tuntemuksiin. Meillä toistaiseksi mustasukkaisuutta on ollut varsin vähän, mutta kyllä äiti on saanut tuntea hieman esikoisen kipuilua. Kun aluksi se vauva on melko kiinni äidissä. Pienellä on kyllä (toistaiseksi ainakin) päästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että esikoisen jälkeen myös pienemmästä sisaruksesta on tullut yhtä rakastettu <3

      Poista
  4. Riittää ❤ riittäis vaikka sadalle lapselle. Meille odotetaan neljättä, eikä koskaan ole ollut tunnetta, että joku olisi vähemmän rakastettu. Musta on hassu ajatus, että ajattelisi toisen lapsen olevan esikoiselle kilpailija. Ei meillä ainakaan. Ei meidän lasten ole tarvinnut kilpailla rakkaudesta. Jokaisen lapsen kanssa meillä on omat jutut, vaikka kaikki ovat suht lyhyellä ikäerolla. Tottakai mitä useampi lapsi, sitä enemmän vaatii organisointikykyä muunmuassa. Mutta rakkaus se ei ikinä jakaannu lasten kesken. Se lisääntyy. :) Uskon tosin, että se miten esikoinen kokee toisen lapsen tulon perheeseen, on hyvin pitkälti vanhempien asenteesta kiinni. Jos lähtökohtaisesti jo ajattelee toisen olevan vain uhka esikoiselle, niin ehkä kannattaa vielä yrittää tätä ajattelumaailmaa muokata. Sisarus tuo perheeseen lisää iloa ja rakkautta. Aivan erityistä rakkautta myös sisarusten kesken. On totta, että alku saattaa olla haasteellista, kuten usein uuden tilanteen edessä onkin. Mutta kaikki järjestyy varmasti.

    Nuo ajatukset ja mietteet ovat kyllä normaaleja, itse myös kävin niitä läpi aikanaan. Uskon, että valtaosa käy niitä läpi. Luulen sen olevan osa valmistautumista siihen perheen kasvamiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi <3 Luulen myös että nämä ajatukset ovat ihan normaaleja vanhemmaksi kasvamista, vaikka meillä yksi lapsi jo onkin. Ehkä "kilpailija-asetelma-ajatus" tulee siitä kun on itse ainoa lapsi niin ei ole henkilökohtaista kokemusta sisaruksesta ja se on kaikinpuolin uutta minulle :)

      Poista
  5. Mä mietin tätä kans tosi paljo toista odottaessa. Ja kun olin synnärillä toisen lapsen kans eikä sitä kohtaan heti vyöryny samanlainen rakkaus mikä oli esikoisen kohdalla syntyny heti kun sain hänet rinnalle, oli huoli entistä kovempi.. Muistan aatelleeni ekana yönä vauvan kans että en mä tästä yhtä paljo tykkää ja oli kauhee olo. No parin päivän päästä se rakkaus yhtäkkiä sytty ja äkkiä huomasin rakastavani heitä just yhtä paljon <3 mut jotenki erillä tavalla johtuen varmaan erilaisista persoonallisuuksistakin. Vauvasta tällä hetkellä paljo helpompi tykätä sen ollessa ihana tyytyväinen vauva ton uhmaraivotaaperon rinnalla :D
    Silti jos nyt alkasin joskus odottaa kolmatta, uskon että miettisin samalla tavalla et miten se rakkaus voi vielä kolmannelleki riittää.. :D mut eiköhän taas osoittautuis turhaksi huoleksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana kommentti <3 Mä luulen, että monella käy niin esikoisen tai jopa tosiaan niitä seuraavia lapsia saadessa, että ei aluksi tunne mitään. Se on kans normaali asia, joka kuuluu vanhemmaksi kasvamiseen, mutta vaiettu sellainen. Harva uskaltaa myöntää mitä on todella synnärillä ajatellut, kun vauvan ekaa kertaa syliinsä sai :) Uskallan väittää, ettei kaikki ajattele niinkuin elokuvissa on totuttu näkemään "rakastin lastani ensi hetkistä asti". Eihän rakkaus kumppaniinkaan synny heti vaan vähitellen...
      Juu tota mä kans olen juuri pohtinut, että se rakkaus on ja näyttäytyy varmaan vähän eri lailla riippuen lasten persoonallisuuksista :)

      Poista