Kaksplus.fi

13. toukokuuta 2017

Lapsettomien lauantai

Tänään vietetään Lapsettomien lauantaita. Lapsettomien yhdistys Simpukka järjestää joka vuosi Lapsettomien lauantain aina äitienpäivää edeltävänä päivänä. Tänä vuonna Lapsettomien lauantaita vietetään jo 24. kerran. Lapsettomien lauantaita viettämällä halutaan muistuttaa, että vanhemmaksi tuleminen ei ole itsestäänselvyys. Äitienpäivä on monelle lapsettomalle vuoden vaikein päivä. Vaikka äitienpäivänä voi juhlistaa omaa äitiään tai isoäitiään, niin se, ettei saa itse kokea miltä tuntuu olla äiti, voi olla sydäntäsärkevää. Sama koskee tietysti myös tahtomattaan lapsettomia miehiä isänpäivää vietettäessä.

Lapsettomuushoidot eivät ole nykypäivänä enää samanlainen tabu kuin vuosikymmeniä sitten, mutta ei niistä silti välttämättä haluta puhua. Lapsettomat joutuvat vielä tänäkin päivänä vastaamaan kysymyksiin, miksi lapsia ei ole hankittu vaikka kolmekymmentä on paukkunut mittarissa jo aikoja sitten? Neuvoja lapsen hankintaan satelee tutuilta ja tuntemattomilta. Lopeta asiasta stressaaminen, kyllä se lapsi sieltä sitten tulee. No kun ei välttämättä tule. Suomessa noin joka viides raskautta toivova pari jää lapsettomaksi. Lapsettomaksi voi jäädä esimerkiksi siksi, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt, ura on mennyt edelle ja lapsen teon hedelmällisimmät vuodet kiitäneet ohitse tai selvää fysiologista syytä lapsettomuudelle toiveista ja yrittämisestä huolimatta ei ole löytynyt, mutta raskautumista ei silti tapahdu.

Tiedän omalta kohdaltani vain pintaraapaisulta, miltä lapsettomuus ja mahdollisuus siitä, ettei koskaan saisi omaa lasta, tuntuu. Vika oli minussa. Sitä tutkittiin ja siihen löytyi apu. Apu, joka teki meistä äidin ja isän. Mutta muistan edelleen ne piinaavat päivät, viikot, kuukaudet. Odotat ovulaatiotestin tekemistä, odotat verikokeita, odotat raskaustestin tekemistä, kuvittelet kaikki mahdolliset raskausoireet ja ehkä se pahin: odotat lääkärin soittoa. Jo vastaamattakin tiedät, mitä hänellä on kerrottavaa. Ei mitään uutta tälläkään kertaa. Joka kerta päästät itseesi pienen toivon ripauksen. Vaikka olet valmistautunut pettymykseen, pettymyksen tunne yllättää silti joka kerta. Ei taaskaan! Lapsen saamisesta voi tulla elämää hallitseva pakkomielle, joka piinaa vuosia ja valtaa ajatukset joka ikinen päivä. Silloin toisten ilo omista lapsistaan ja äitydestä voi tuntua raskaalta.




Meidän elämästämme lapsettomuus ei loppunut, vaikka se omalla kohdallamme loppuikin. Lähipiirimme on täynnä vanhemmiksi haluavia, vuosia raskautumista yrittäneitä, erilaisten hoitojen läpikäyneitä, lapsirakkaita ihmisiä. Niitä, joille lapsettomuus on tahatonta. Osa heistä on hoitojen kautta onnistunutkin, osalla matka vanhemmuuteen on vielä kesken, osa heistä ei välttämättä saavuta sitä haluamaansa etappia koskaan. Tämä on surullista ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Antaisin heille jokaiselle, mitä vain, jos voisin, että he saisivat tietää miltä tuntuu olla äiti tai isä. Asia on vaikea. Tottakai olin itse onnellinen omasta raskautumisestani, mutta raskausuutisen kertominen ystäville, joiden tiesit haluavan samaa, oli yksi maailman vaikeimmista paikoista. Tuntui kuin olisin pettänyt heidät siirtyessäni pois leikkimielisestä vertaistukiryhmästä. Itkin samaan aikaan omia onnen kyyneleitä, samaan aikaan toisen surun kyyneleitä. Kyynel tuli myös raskausuutisen kuulleiden ystävien silmäkulmaan. Sitä en koskaan saa tietää, tuliko se ilosta vai surusta.

On mahtavaa, että lapsettomille on olemassa omia vertaistukiryhmiä, esimerkiksi Simpukka, jossa voi tuntea yhteenkuuluvuutta ja tietää, ettei ole ainut lapsettomuuden kanssa kamppaileva. Silti toivon, että lapsettomuuden tukiryhmät ja Lapsettomien lauantain viettäminen voitaisiin joskus lopettaa, ettei kukaan joutuisi enää koskaan kokemaan tahatonta lapsettomuutta. Yksikään vauvavuosi ei ole niin raskas kuin taakka, jota tahtomattaan tyhjyyttä sylissään kantava ihminen kantaa mukanaan.




Kaikesta huolimatta, mukavaa Lapsettomien lauantaita jokaiselle, joka sitä viettää <3

Doris

2 kommenttia: