Kaksplus.fi

12. maaliskuuta 2017

Äidin ei aina tarvitse olla vain äiti

Onko äitiyteen olemassa tietty roolimalli, jota kaikki aina ajattelevat kun puhutaan äidistä? Pullaa leipova taaperoimettäjä, leikkipuistoissa hyörivä iltasatujen lukija, joka ensihetkistä vauvan kohdattuaan omaksuu äitiyden ja vauvanhoidon rutiinit.

En tiedä kuinka monta yllä kuvailemaani äitiä maailmassa oikeasti on, onko niitä lainkaan? Luulenko vain, että muut omaksuvat äitiyden paremmin kuin minä? En laske itseäni sellaiseksi äidiksi, joina useimmat äidit stereotypioissani näin ennen kuin itse tulin äidiksi. Haluan olla muutakin kuin vain äiti. Tämän ajatuksen kanssa kipuilen edelleen ja pohdin sitä usein. Minuun on jotenkin iskostettu ajatus, että ensin elämässä opiskellaan, mennään naimisiin ja sitten hankitaan lapsia. Siihen se kaikki päättyy. Olet äiti. Lopun elämäsi toimit tietyllä tavalla. Äitiys on suuri lahja ja kunnia, mutta en halua, että minua määritellään ainoastaan sen perusteella, että olen saattanut lapsen maailmaan. Haluan ehkä olla myös vaimo, ystävä, työkaveri, opiskelija, nainen, väsynyt, laiska, harrastava, ja ennen kaikkea se sama oma itseni.




Äitiys toki muuttaa paljon, mutta monet ajattelevat, että vanhemmuus muuttaa ihmisen kokonaan. Naisen tultua äidiksi, hän jättää hyvästit entisille harrastuksilleen, kavereilleen ja huumorintajulleen. Ei pyydetä enää illanviettoihin, elokuviin eikä shoppailemaan. Se haluaa viettää aikaa vain perheensä kanssa, ei viitsitä häiritä häntä. Joillekin tämä on varmasti itsestäänselvyys ja luontevaa, kun tullaan äidiksi: illanvietot jäävät ja entiset kaverit unohtuvat kun keskitytään perheeseen. Jotkut kaverisuhteet katkeavat jopa luonnostaan erilaisten elämäntilainteiden vuoksi. Enää ei tiedetä mistä keskustella, kun ollaan niin kaukana toistemme arjesta.

Myönnän, että olen itsekin vuosia sitten ajatellut eräästä äidiksi tulleesta ystävästäni, että hän on varmasti muuttunut joksikin aivan tuntemattomaksi henkilöksi saatuaan lapsen. Ei se nyt tietenkään niin mennyt. Jopa jälkeenpäin hävettää itse lapsen saaneena, että ehkei se johtunutkaan siitä kun toinen ei pitänyt yhteyttä, ettei vanhat ystävät enää kiinnostaisikaan vaan siitä, että ehkä hän ajatteli, että kaikki muut luulevat, ettei hän osaa enää puhua muusta kuin vaippamerkeistä. Tai, että muut syyllistävät häntä siitä, jos hän poistuu kotoa meidän muiden kanssa pitämään hauskaa kuten ennen.

Olen edelleen se sama ihminen kuin ennen lapsen syntymää, ripauksella henkistä kasvua ja kärsivällisyyttä. Nauran edelleen, haaveilen opiskelusta, matkustelusta, tyttöjen bileillasta, laivaristeilystä, festareista ja joistakin jutuista, joita teimme mieheni kanssa aina entisaikaan kahden. Tottakai yritän olla lapselleni läsnä, luoda hänelle turvaa ja antaa rakkautta. Mutta ei se tee minusta parempaa äitiä, jos muutun kokonaan toiseksi ihmiseksi ja omistan loppuelämän lapselleni unohtaen itseni ja luopuen kaikesta, mistä itse unelmoin. Päinvastoin. Lapset syntyvät erilaisiin perheisiin, joissa on erilaisia toimintatapoja ja erilaisia vanhempia. Elämän varrella on tullut vastaan liian monta esimerkkiä siitä, että lapsista on tehty syypäitä siihen, että omat urahaaveet ja elämän extremekokemukset eivät ole toteutuneet. On lakattu elämästä omaa elämää ja alettu elää vain lasten elämää.

Vaikka olisi äiti, ei sitä aina tarvitse olla alleviivattuna, jos ei itse niin halua. Äiti voi tehdä edelleen niitä asioita, joita teki ennen lapsia. Äiti voi kaivata omaa aikaa. Äiti voi opiskella. Äiti voi haluta palata työelämään vaikka hoitovapaata olisi vielä käytettävissä. Äiti voi viedä lapset päivähoitoon. Äiti voi joskus tulla juhlimasta yöllä kotiin. Äiti voi katsoa laadutonta hömppää telkkarista. Äiti voi leikkiä yhden viikonlopun kesästä festarieläintä. Äiti voi tehdä mitä muutkin, kuitenkaan laiminlyömättä lastaan.


Terkuin,
Doris





12 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Mulla odottaa luonnoksissa vähän samaa aihetta käsittelevä teksti!:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Mullakin tämä aihe on pyörinyt jo pidemmän aikaa mielessä :)

    VastaaPoista
  3. Hieno teksti! Tää on sitä samaa mitä mietin itsekin ja olis voinut olla ihan hyvin omasta kynästäni :)
    Jotenkin tuntuu, että meillä on oltava kerrallaan vaik yksi rooli. Tuntuu kovin jäykältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on! Onneksi ollaan hieman taipumassa siihen suuntaan, että jäykkä äitirooli alkaa saada eri äitivariaatioita, ihmisten mielissä ja käytännössä. Monesti myös kuulee, kuinka (omasta suustanikin tullut) kaiken pitää olla valmista lapsen tuloon ja että on varmasti ehtinyt tehdä kaikki haluamansa asiat, ennen kuin hankkii perheenlisäystä. Ihan kuin se elämä siihen loppuisi? Sitä itsekin pelkäsin,mutta ei se ollutkaan niin! Lapsi muokkautuu perheen malliin ja elämäntapaan eikä toisinpäin :)

      Poista
  4. Olitpas kirjoittanut hienosti ja tässä ovat täysin minun ajatukseni, jos olisin pyytänyt jotakuta kirjoittamaan ne puhtaaksi pään sisältä :D Minulle sanottiin neuvolassa aikanaan hienosti; "Edelleen voitte perheenä/ihmisinä tehdä kaikkia niitä asioita, joista nautitte ennen lapsen tuloakin. Lapsi vain tuo siihen enemmän iloa ja elämään uutta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihanaa kuulla, että siellä on monta muutakin, jotka pohtii samoja ajatuksia <3 Neuvola on kiteyttänyt hienosti ja todenmukaisesti, vaikka tietty tuo lista olisi loputon kun alkaisi laittaa allekain Lapsi vain tuo.... ;) ?

      Poista
  5. Esikoisen aikana olin juuri tuollainen. Nyt toisen kanssa meininki on erilaista, tosin festareille mua ei pahemmin saanu ennen lapsia :D
    Mutta nyt jotenkin osaa antaa aikaa itelleenkin

    VastaaPoista
  6. Se on tosi tärkeetä, että pääsee välillä pois kotiympyröistä :)

    VastaaPoista
  7. Juuri näin! :)
    Vaikka olen äiti, olen myös vaimo, ystävä, harrastuskaveri... Kaipaan omaa aikaa, haluan pitää itsestäni huolta. Poikiemme elämässä on mukana muitakin heille tärkeitä ihmisiä kuin vain äiti :)
    Itse haaveilen, että tulevana kesänä saisin yhden viikonlopun olla festarieläin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, lapsen elämässä on usein muitakin aikuisia kuin äiti. Harvoin isä kuulee illanvietossa, että mihin olet lapsesi jättänyt? Kaikki olettaa, että lasta hoitaa äiti. Äiti saa vastata illanvietoissa usein kysymykseen: Jaaha, säki olet päässy vähän tuulettumaan, kukas lasta nyt hoitaa? Ööö, no se toinen vanhempi, eli isä :D

      Poista
  8. Muistan ajatelleeni ihan samoin vielä jokunen vuosi sitten, mutta nyt poikien kasvettua huomaan olevani taas enemmän oma itseni. Huomattavasti kasvaneena kuitenkin :) Kun nuorimmainen oli 2v lähdin opiskelemaan uutta alaa ja sillä tiellä ollaan. Joten lohdutuksen sana, vielä ehdit tehdä kaikkea muutakin kuin olla äiti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Tavoite on alusta asti ollut olla muutakin kuin äiti, mutta lisäksi äiti suurella sydämellä <3

      Poista