Kaksplus.fi

19. elokuuta 2017

Lapselle maitotuotteisiin totaalikielto

Maitoallergisen lapsen kanssa elämä on haastavaa. Maitoaltistus vuoden maidottomuuden jälkeen aloitettiin tänä kesänä TYKS:n ohjeiden mukaan kotona. Pari ensimmäistä kertaa tosiaan sujui ongelmitta, sitten seurasi vakavampi reaktio, jonka jälkeen pidimme maitotuotteista viikon tauon. Sitten jälleen kerran kokeilimme juustoraastetta ruoassa, josta ei aiemminkaan ollut reaktiota ensimmäisillä kokeilukerroilla tullut.




Reaktio seurasi välittömästi. Lapsi söi ruokaa käsin, joten kädet alkoivat punoittaa, kutista ja turvota. Punaiset läiskät leivisivät pitkin kasvoja. Emme olleet mieheni kanssa uskoa silmiämme. Päätimme tehdä seuraavana päivänä tismalleen saman ruoan uudestaan ilman juustoraastetta, jos lapsi olisikin allerginen ruoan jollekin muulle osalle. Mutta ei, toisena päivänä tehdystä juustoraasteettomasta ruoasta ei tapahtunut mitään!

TYKS:n lasten allergiapolilta saimme ohjeet olla nyt totaalisesti ilman maitotuotteita, sillä nyt myös aiemmin "sopinut" juustoraaste aiheutti oireita. Mitään maitoproteiinia sisältävää ei saa kokeilla, ennen kuin menemme syyskuussa polille kontrolliin. Sitten mietitään uusia vaihtoehtoja, mitä tehdään seuraavaksi. Toivotaan, että joku siedätyshoitomahdollisuus löytyy, sillä on todella haastavaa, jos hän joutuu varomaan maitotuotteita seuraavat vuodet tai jopa loppuikänsä :(


Edelliset kirjoitukseni maitoallergiasta voit lukea:

Miten lapsen maitoallergia todettiin?
Kuuleeko TYKS, lapsemme sai maitoa!
Maitoallergisen taaperon ensimmäinen maitokokeilu


Viikonlopputerkuin,
Doris

17. elokuuta 2017

Tällainen on puolitoistavuotias taapero!

Taaperomme on ollut maailmassa nyt puolitoistavuotta ja paljon on ehtinyt tuona aikana kehityksessä tapahtua. Miten vuodessa voikaan kasvaa niin paljon? Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin. Listasin, mitä kaikkea meidän taapero on tähän ikään mennessä jo oppinut :)




  • Kävelee ja juoksee
  • Konttaa ja usein haluaa, että otetaan konttauskisoja 
  • Kiipeää sohvalle ja osaa tulla sieltä myös nätisti alas
  • On kiinnostunut ruoasta, syö mieluiten itse käsin. Joskus myös lusikalla ja haarukalla.
  • Ilmaisee nälkänsä menemällä syöttötuolin viereen ja haikaillen pöytää kohden. Osoittelee myös sormilla haluamiaan ruokia.
  • Sanoo paljon tavuja ja huvittavia sananpätkiä, joista jopa tietää, mitä hän niillä tarkoittaa. Esimerkiksi pä= leipä, mmi=muumi, na=nappi, po=mopo, pu=lamppu, py= kylpy, ku-ku=kukkuu, muti=smoothie, putti=puisto, mente=mansikka, pom=pallo
  • Oikeita sanojakin tulee mm. kakka, kukka, pupu, auto, kenkä, tätä, anna, ei, äiti, mummi, ukki, mennään, tutti, vettä
  • Ymmärtää paljon enemmän puhetta kuin osaa itse tuottaa. Osaa esimerkiksi noutaa oikean tavaran, jos pyytää. Kuka tarvitsee koiraa :D?
  • Osoittelee asioita, joista on kiinnostunut
  • Uhmaa kieltoja ja käskyjä. Jos kielletään, tekee ainakin kuusi kertaa saman asian uudelleen. Tai alkaa itkeä kun loukkaantuu kielloista.
  • Tietää tasan tarkkaan millä saa kiinnitettyä vanhempien huomion itseensä, jos me vanhemmat vaikka istumme hetken pöydässä kahvilla olematta hänen kanssaan leikkimässä
  • Tanssii, kun kuulee musiikkia
  • Matkii ilmeitä, eleitä ja oikeastaan ihan kaikkea.
  • Halaa ja pussaa paljon, etenkin äitiä <3
  • Osaa laittaa television, stereot (kivikautinen sana, mutta mummin luona vielä tällaiset on :D) sekä pyykkikoneen päälle. Muutenkin kaikki paineltavat napit ovat aikamoinen hitti.
  • Osaa avata kaikki laatikot ja kaapit. Myös jääkaapin. 
  • Osaa viedä tavarat takaisin niille kuuluviin paikkoihin pyynnöstä, esimerkiksi raivata lelut takaisin lelukoriin. 
  • Käy toisinaan potalla tarpeillaan
  • Pelaa älypuhelimella omaa Pikku Kakkos-sovellusta ja leikkii puhelin korvalla soittavansa jollekin
  • Selaa itse paljon lehtiä ja kirjoja, mutta harvoin jaksaa keskittyä siihen, että hänelle luettaisiin sylikkäin esimerkiksi iltasatua
  • Hassuttelee ja tietää myös itse olevansa hauska


Mitä teidän puolitoistavuotiaat osaa tai ovat aikanaan osanneet?


Terkuin,
Doris



16. elokuuta 2017

Ihanien yksityiskohtien asuntomessut 2017, osa 2

Tämän vuoden asuntomessuilla huomioni kiinnittyi erityisesti valaisimiin ja kasveihin. Valitettavasti messukohteet ovat sulkeneet ovensa jo tältä vuodelta, mutta tässä vielä muutama kaunis yksitysikohta tämän vuoden messutaloista.






Olisin halunnut viedä messuilta kotiin kaikki kasvit, mitä siellä näin. Minusta on tullut oikea kasvifani!





Upeiden valaisimien ja kasvien lisäksi bongasin messutaloista monta kaunista peiliä.








Ensi vuonna messuillaankin sitten Porissa. Tuskin maltan odottaa, että ensi kesänä pääsee vierailemaan taas uusiin upeisiin asuntomessukohteisiin :)


14. elokuuta 2017

Millaiset ulkovaatteet syksyksi päiväkotiin? (SIS. Alekoodin Jesper Juniorille!)

Taaperomme aloittaa päiväkodin ihan lähipäivinä ja tutustumiskäynnillä saimme kuulla, mitä kaikkea lapsella toivottaisiin olevan päiväkotiin saapuessaan mukana. Koska kyseessä on luontopainotteinen päiväkoti, siellä ulkoillaan paljon. Säällä kuin säällä. Päiväkodin pihalla on hyötykasveja kasvulaatikoissa ja laaja piha-alue pienen metsikön kanssa ulkoleikeille. Luontopäiväkotilaiset tekevät myös paljon metsäretkiä. Kyseessä on ensimmäinen päiväkodin aloitus meidän perheessä, joten meillä vanhemmilla ei ollut mitään tietoa siitä, minkälaiset ulkovaatteet olisivat hyvät kävelevälle taaperolle syksyn viileneviin ulkoiluhetkiin. Edellisenä vuonna poika oli vielä niin pieni, ettei välikausivaatetukselle ollut juuri tarvetta.






Päiväkodista esitettiin toive, että välikausi-ulkoiluvaate olisi haalari, joka olisi vedenpitävää materiaalia. Halutessaan haalarin päälle laitettavaksi päiväkotiin voi toimittaa myös supersadesäätä varten erilliset kurahousut ja sadetakin tai sadehaalarin, mutta ne eivät ole pakolliset. Erillistä välikausitakkia ja- housuja ei ainakaan meidän tulevassa päiväkodissa välikausihaalarin sijaan suositeltu, etenkään pienimmille lapsille, sillä lasten leikeissä jostain housun ja takin välistä pääsee aina kuraa ja kosteutta sisään. Haalari on myös helpompi ja nopeampi pukea seisovalle taaperolle kuin erilliset ylä-ja alaosat. Haalari on siis kaikinpuolin käytännöllisempi vaihtoehto.




Välikausihaalarin olisi siis hyvä olla vedenpitävää materiaalia ja tuulenpitävyydestäkään ei ole haittaa. Huppu tuulisilla päivillä suojaamaan niskaa olisi plussaa. Haalarin tulisi olla sen kokoinen, että sinne mahtuu viileämpien ilmojen koittaessa alle tarvittaessa fleece- tai villahaalari. Koon valitseminen voi olla vaikeaa, sillä ulkovaatteiden koot voivat vaihdella paljonkin ja jo päivävaatteissa käytöstä poistettu koko voikin olla vielä ulkovaatteissa sopiva tai jopa liian suuri. En uskaltanut ottaa välikausihaalarista juuri meille sopivaa 80 kokoa vaan valitsin kooksi 86, että haalari mahtuu vielä keväälläkin uuden välikauden koittaessa.

Itse arvostan myös sitä, että haalari on kestävää materiaalia. Konttaus maassa tai pieni kompurointi ei saa aiheuttaa heti polvien kohdalle reikiä. Tässä tietysti auttaa se, jos polven kohdat ovat erikseen vahvistetut. Toinen tärkeä asia taaperon välikausihaalarin valinnassa minun mielestäni on se, että siinä on riittävästi heijastimia joka suuntaan. Syksyn hämärässä ja sateisella säällä heijastimeton ihminen, etenkin pieni lapsi, on huomaamaton liikenteessä, eikä silloin riitä vain yksi toisessa hihassa oleva heijastin. Heijastimia täytyy olla paljon, että autoilijat osaavat varoa tätä pientä kulkijaa, joka ei ymmärrä vielä liikenteen vaaroja.




Tämä postaus on toteutettu blogiyhteistyönä Jesper Juniorin kanssa. Olisin valinnut välikausihaalarin muutenkin Jesper Juniorin valikoimasta, sillä haluan kaikkien käytännöllisten ominaisuuksien lisäksi, että lapsemme ulkovaatteet ovat myös tyylikkäitä. En kelpuuta meille mitä tahansa sinistä, vihreää tai autokuvioista haalaria. Tämä on edelleen nykypäivänä aika hankala toteuttaa, sillä monessa liikkeessä on tarjolla tytöille punaiset ja pojille siniset ulkovaatteet, ja neutraaleja kuviottomia vaihtoehtoja on vain vähän tarjolla. Onneksi Jesper Juniorin Jonathan- mallistosta löytyi toivomani hillitty musta softshell-haalari. Samaisesta softshell-haalarista oli värivaihtoehtoina myös kuviolliset punainen ja sininen.

Jonathan on Jesper Juniorin oma tuotemerkki, jota on valmistettu jo vuodesta 1992 ja tuotteet suunnittelee kahden vauhdikkaan pienen pojan äiti Saila Salonen.

Koska välikausihaalarin ja muiden päiväkotivaatteiden tarve tulee ihan pian kun syksy koittaa ja arkinen aherrus alkaa, Jesper Junior haluaa tarjota teille lukijoilleni verkkokauppaansa alekoodin!

Alekoodilla UNELMALANDIA15 saat -15% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista Jesper Juniorin verkkokaupasta. Alekoodi on voimassa 14.8 - 27.8. 2017. Yli 70€ ostoksiin tulee myös ilmaiset toimituskulut Suomen sisällä.

Jesper Juniorin verkkokauppaan pääset TÄSTÄ

Muista myös Jesper Juniorin somekanavat:
Jesper Junior Facebookissa 
Jesper Junior Instagramissa







Mukavaa tulevaa syksyä,
Doris

10. elokuuta 2017

Ihanien yksityiskohtien asuntomessut 2017, osa 1

Asuntomessuilla Mikkelissä riittää tänä vuonna paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Toinen toistaan upeampia taloja luonnon keskellä Saimaan rannalla ja vain kolmen kilometrin päässä Mikkelin keskustasta.




Omat suosikkini taloista olivat Passiivikivitalojen Casa WelliKulho sekä Honkatalojen Villa Saimaanhelmi ja Wave. Aivan upeita ja ehkä jopa hieman kateutta herättäviä ;) Ihan koko aluetta ja kaikkia taloja emme kiertäneet, sillä emme olleet messuilla vain aikuisten kesken. Onneksi messualueella oli suuren suuri leikkipuisto, jossa pikkuherra sai purkaa välillä energiaa isänsä kanssa ja minä kiertelin kohteita sillä välin yksin. Se oli aika luksusta!





Messutaloissa oli paljon puisia yksityiskohtia ja seinäpintaa, jotka oli jätetty maalaamatta ja ihan vain puun väriseksi. Ikkunapinta-alaa etenkin rannan tuntumaan rakennetuissa taloissa oli paljon ja talojen sisältä avautui upeat maisemat Saimaalle.







Asuntomessualueella talot on jaoteltu neljään eri kortteliin: Suomi, Aamu, Valo ja Onni. Neljän erilaisen ja erihintaisen korttelin vuoksi asuntomessukohteisiin on valikoitunut asukkaiksi monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.





Mikkelin Asuntomessut ovat yleisölle avoinna vielä tämän viikon loppuun eli 13.8. 2017 asti. Menkää ihmeessä katsomaan :)


Terkuin,
Doris

7. elokuuta 2017

Mustikka-lehtikaalismoothie

Metsät alkaa olla pullollaan mustikkaa, joten oli aika käydä poimimassa niitä ja valmistaa herkullinen smoothie. Mustikan lisäksi tässä smoothiessa mukana on toinenkin superfood: lehtikaali, joka ei maistu juurikaan marjojen ja hedelmien seasta. Hyvä niin, sillä sen maku ei kuulu varsinaisiin suosikkeihini, mutta sen terveyshyödyt haluan :)





Mustikka-lehtikaalismoothie


2 dl tuoreita mustikoita
4 isoa lehtikaalin lehteä 
1 dl vettä
1 dl kauramaitoa
300 g ananasta (tuore/purkki)
1 banaani

Ainekset blenderiin ja sekaisin, valmis!




Terkuin,
Doris

4. elokuuta 2017

Tutustu Turkuun: Kuralan Kylämäki

Yksi mukava kesäpäivä vietettiin taannoin Kuralan Kylämäessä. Kuralan Kylämäki on Turun kaupungin omistama museo- ja kulttuurivirkistyalue, jossa eletään 1940-1950- lukujen mukaista elämää. Siellä pidetään yllä aikansa kädentaitoja ja työtapoja. Ruokaakin laitetaan vanhanajan tyyliin: meidän vierailumme aikana emännät olivat juuri tehneet läskisoossia ja puolukkapuuroa ruisjauhoista. Avotulen lämmittämällä hellalla tietty. Kuralan Kylämäessä voi historian havinan ohella ihastella myös laiduneläimiä.


Kuralan Kylämäen perinnemaisemat ovat suosittuja miljöitä esimerkiksi hääkuvauksille

Pienoisten kuurosateiden päivänä oli Kuralan Kylämäkeen mukava mennä, sillä muita vierailijoita oli vähemmän

Lelutkin olivat Kuralassa eletyn aikakauden mukaisia

Käytöstä poistettuja kattiloita lasten pihaleikeissä


Pihapiirissä on pöytiä ja tuoleja sekä sisätiloissa myös pari ruokailuryhmää, joissa pystyy nauttimaan omia eväitä. Jos omia eväitä ei ole, palvelee Kuralassa myös pieni kahvila. Kun eväät on syöty, lapset saavat leikkiä vanhanaikaisilla leluilla, katsella kanoja ja istua ihan oikean traktorin kyytiin. Traktorilla voi ajaa vain leikisti, sillä se ei liiku. Lapsille Kuralassa on myös leikkikauppa ja leikkitupa, joissa voi leikkiä.


Laiduneläimien lisäksi Kuralassa voi tavata myös nämä tyypit

Jos jotain olisin Kuralasta kotiin halunnut viedä, ne olisivat olleet nämä herkulliset tuolit <3

Kuralan Kylämäessä on myös mahdollista harrastaa kätkösuunnistusta infosta saatavan kartan avulla. Alueella on kymmenen kätköä. Lisäksi siellä järjestetään opastettuja kierroksia, synttäreitä sekä erilaisia työpajoja. Kesäaikaan saa myös kokeilla omia kädentaitojaan kokeiluverstaalla ja askarrella itselleen kulloinkin siellä teossa olevan esineen: meidän käyntimme aikaan olisi saanut askarrella henkarin.


Kuralan Kylämäessä on tunnelmaa


Muut Tutustu Turkuun-postaukseni löydät alapuolelta.

Tutustu Turkuun: Ruissalon Villa Kuuva
Lapsiperheen sadepäivän ilo: saaristoristeily
Herkuttelijan Smallstore




Kultturellein terkuin,
Doris

2. elokuuta 2017

Piristystä kotiin: Valkoinen rautakehikko

LuKLabeliltä tuli hetki sitten valikoimaan musta ja valkoinen rautakehikko. Olen ihastellut rautakehikkoja jo jonkin aikaa, mutta valkoista kehikkoa ei ole ollut missään saatavilla. Ja mustaa tai harmaata en kotiimme halunnut, vaan jotain hillitympää.





Rautakehikko on kyllä mielenkiintoinen esine. Niin yksinkertaisen kaunis, että ihmettelen, miten se ei ole pompannut sisustustrendiksi jo aiemmin. Ja toki mielikuvitus alkaa laukkaamaan, kun pohtii, mitä kaikkea siihen voi ripustaa ja miten sitä voi hyödyntää sisustuksessa.




Meillä tuo valkoinen kehikko nojaa nyt keittiön tasolla seinää vasten. En ole kiinnittänyt sitä seinään, sillä se on keittiössä ainakin toistaiseksi väliaikaisesti. En tiedä, vaikka se jäisi siihen ainiaaksi, niin kiva ja käytännöllinen se siinä on. Olen jo kauan yrittänyt keksiä toimivaa ratkaisua aamuiseen kahvinkeittoon, ettei jokaista siihen liityvää osaa tarvitsisi etsiä eri paikasta. Rautakehikko ratkaisi tämän ongelman ja olen niin fiiliksissä kun voin napata suodatinpussin, kahvimitan ja pavut samalla kahvinkeittimen luo ilman eri laatikkojen avaamista <3




Klipseillä ja koukuilla rautakehikkoon saa ripustettua siis kaikkea kivaa resepteistä kuivakukkiin. Nyt tietysti, kun rautakehikko nojaa seinää vasten, siihen ei voi ripustaa mitään kovin painavaa, muuten se kaatuu. Mutta jos sen kiinnittää seinään pakkauksessa mukana tulevilla koukuilla, siihen voi ripustaa jo jotain paljon painavampaa, kuin kahvipapupussin.

Oman mustan tai valkoisen rautakehikkosi voit tilata täältä LuKLabelin verkkokaupan kautta.



Terkuin,
Doris

31. heinäkuuta 2017

Mä tein sen! Opiskelupaikka vastaanotettu!

Olen aina ollut sellainen, kun jotain aloitan, suoritan sen kunnialla loppuun. Lukion jälkeen oli tarkoitus pitää välivuosi ja katsella eri vaihtoehtoja, mitä haluan tehdä isona. Ihan kuin olisin sen siinä iässä tiennyt? Päädyin kuitenkin heti hakemaan kouluun ja välivuosi jäi. Jotenkin sosiaali-ja terveysala oli aina ollut ykkösvaihtoehto ja yhtäkkiä istuinkin Stadia AMK:n, nykyisen Metropolian penkissä opiskelemassa suuhygienistiksi.

Ammattikorkeaan hakiessa en täysin tiennyt, mitä suuhygienistin ammatti pitää sisällään. Välillä opiskeluvuosien aikana mietin, että ehkä ala ei täysin ole sitä mitä haluan. Mutta annoin sille mahdollisuuden. Sillä eihän se, mitä kouluissa opetetaan, vastaa juurikaan alojen todellisuutta työelämässä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, en todellakaan olisi silloin kaksikymppisenä ollut kypsä tähän ratkaisuun, minkä nyt olen tehnyt ja en todellakaan silloin olisi osannut tehdä oikeaa päätöstä ammatinvalinnasta loppuelämäkseni. Se oli vähän sellaista hakuammuntaa ja itselleen uskottelua, että on valinnut oikein. Ja ehkä vähän kotoa opittuakin. Äitini terveydenhuoltoalan koulutus ohjasi minutkin sille tielle. Voiko kukaan oikeasti kaksikymppisenä tietää, mitä elämältään haluaa? Itsestäni ainakin tuntuu, että en edes tunne sitä tyyppiä enää, joka silloin olin. Miten se olisi voinut haluta elämältä samoja asioita kuin minä nyt?




Olen aina tykännyt piirtää, maalata, kirjoittaa ja olen muutenkin aika luova tyyppi. Pienenä saatoin tuntikausia kirjoitella runoja ja novelleja sekä piirrellä huoneeni lattialla. Tiesin, että olen niissä asioissa hyvä, mutta perheessäni ei arvostettu taideaineita ammatinvalintaan saakka, joten en koskaan edes osannut kuvitella, että niistä voisi leipänsä saada. Työelämän oravanpyörässä juostessa sisäinen paloni luovasta työskentelystä nosti aina välillä päätään, mutta pidin työstäni, työkavereistani ja tiesin, että olen omassa ammatissanikin hyvä. Jotain silti puuttui. Vakaasta tulotasosta olisi ollut työvuosina vaikea lähteä, varsinkaan kun ei olisi varmaksi tiennyt, mihin lähteä vaihtamaan. Toisaalta sosiaali-ja terveysalalla monipuolisempaan työhön, toisaalta taas johonkin aivan muuhun. Mutta ajattelin aina, että olisi typerää heittää hukkaan kaikki se kokemus ja tieto, mitä minulle oli hammaslääketieteestä kertynyt. Eihän se niin onneksi mene! Kaikesta opiskelusta ja kokemuksesta on elämässä hyötyä. Sitä paitsi, nykyään on aika harvinaista, että ihmisillä on vain yksi tutkinto ja eläkevirkoja ei todellakaan jaella. Saatika, että nuoret ihmiset olisivat samassa työpaikassa viittä vuotta kauempaa.

Sitten alkoi puhaltaa muutosten tuulet. Vaihdoin kotikaupunkia ja työpaikkaa. Työpaikka oli aivan erilainen kun edellinen työpaikkani, jossa olin työskennellyt vuosia. Työni ei todellakaan tuntunut enää mielekkäältä. Monta vuotta pohdin, että olen urani huipulla ja jos en tee sille mitään, siihen jään. Yliopisto-opinnot hoitotieteistä kävivät välillä mielessä, mutta miksi? Pänttäys ja tentit eivät koskaan ole olleet minulle luontainen tapa oppia ja kehittyä. Miksi siis haluaisin kiduttaa itseäni jollain, joka veisi minusta enemmän mehuja kuin antaisi mitään positiivista takaisin?

Tulin raskaaksi ja jäin äitiyslomalle, jonka aikana minulla oli ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen aikaa pysähtyä ja miettiä, mitä elämältäni oikeasti haluan? Tulotkin olivat pudonneet jo niin minimiin, ettei sillä ollut enää merkistystä olisinko kotihoidon- vai opintotuella. Jokaisella meillä on vain yksi elämä ja se pitää käyttää niin kuin itse parhaaksi näkee, eikä tehdä niinkuin muut ympärillä olevat ihmiset haluavat. Neuvoja on hyvä kuunnella, mutta niille ei saa antaa liikaa valtaa. Jokainen tekee täällä omat ratkaisunsa ja vastaa niistä. Aloin työelämästä poissaolessa haaveilla ammatista, jossa saan oman kädenjälkeni näkyviin paremmin. Sisäinen paloni huusi, että nyt tai ei koskaan! Olin myös erinäisten harrasteprojektien kautta huomannut, että minussa on niin paljon potentiaalia luovaan suunnittelu- ja organisointityöhön, jota en vain yksinkertaisesti voi heittää hukkaan. Se olisi typerintä, mitä olisin koskaan tehnyt ja tulisin katumaan sitä lopun elämäni.

Tottakai ajatukset pelottivat. Asuntolaina ja pieni lapsi hoidettavana. Minäkö muka hyppäisin takaisin opiskelijaelämään? Jokainen ajatus, jossa palasin takaisin omaan, nykyiseen ammattiini, alkoi kuitenkin kuristaa kurkkuani ja päätin, että tälle on tehtävä jotain. En voi enää palata työhöni. Ainakaan kokopäiväisesti. Olin liian monta kertaa elämässäni ajatellut olevani liian vanha, huono tai jotain, miksi en voisi hakea johonkin. Että kaikki muut ovat varmasti parempia ja ei kannata itse edes yrittää. Kerrankin olin itsevarmempi kuin koskaan. Nyt olen vielä nuori, alle kolmenkymmenen ja en halua löytää itseäni kymmenen vuoden päästä jahkailemassa, miksi en silloin vaihtanut alaa kun sitä mietin?

Onneksi kotoa löytyi myös alanvaihtoon paljon kannustusta. Mieheni oli vuosia katsonut sivusta ainaista hajoiluani omasta työstäni ja suositteli minua harkitsemaan alan vaihtoa. Vuosia kielsin itseltäni haaveilut opiskelusta ja uudesta ammatista. Mieheni oli myös kyllästynyt siihen, että aina sanoin hänelle, kuinka tuonkin jutun olisin tehnyt tuossa ja tuossa asiassa paremmin ja olisin niin hyvä tuossakin työssä. Ja tottakai kadehdin samanikäistä serkkuani, joka oli tehnyt kaksikymppisenä ratkaisun seurata luovuuttaan ja työskenteli nyt graafisena suunnittelijana. Kumpa minäkin saisin tehdä työkseni jotain mitä jo osittain harrastelin! Jotain mielekästä ja johon löytyy suuri palo ja intohimo, jotain, joka tulee aivan luonnostaan. Vaikka hammaskiven rapsuttelukin on kivaa, voin silti aivan hyvin elää ilman sitä, mutta ilman piirtämistä ja ainaisen luomisen tuskan purkamista en.

Yhteishaku keväällä 2017 alkoi ja mieheni sanoi, että nyt loppuu tässä perheessä mahtailu ja näytät maailmalle, mitä oikeasti osaat! Teet ennakkotehtävät ja katsot mihin se riittää. Jos edes kutsua pääsykokeisiin ei tule, voit palata takaisin omaan ammattiisi ja tiedät, ettet voi olla parempi missään muussa hommassa. Jos kutsu tulee ja sinut vielä valitaan opiskelijaksi, tiedät, että olet tehnyt oikean ratkaisun, sillä joku muukin on nähnyt sinussa huimaa visuaalista potentiaalia. Viisas mies.

No, pääsykoekutsu tuli, ensimmäinen päivä pääsykokeista meni ja tiesin, että n. puolet putoaa tässä vaiheessa jatkosta. Illalla jännitettiin netin ääressä pääsenkö jatkoon vielä kahdelle seuraavalle pääsykoepäivälle. Ehkä eniten olisi harmittanut tippua tässä vaiheessa! Menin kahtena seuraavana päivänä pääsykokeisiin sillä asenteella, että koulupaikka on minun ja haen kouluun ainoastaan tämän kerran. Minä aion kuulua siihen seitsemään prosenttiin, joka pääsee sisään. Luja tahto ja itsevarmuus kannattivat. Annoin pääsykokeessa kaikkeni, enkä olisi pystynyt parempaan suoritukseen. Monta tuskaista viikkoa odotin opiskelijavalinnan tuloksia ja olin henkisesti valmistautunut siihen, että mitä jos opiskelupaikka Turun Taideakatemiasta ei aukeakaan minulle? Onneksi tämä tarina päättyy onnellisesti ja ilon kyyneleet virtaavat poskillani samalla kun tätä kirjoitan. Minä tein sen! Kuten erääseen pääsykokeen tehtäväänkin Elastisen sanoin kirjoitin: Varo mistä unelmoit, se voi toteutua <3




Turun Taideakatemian Mainonnan suunnittelu, täältä tullaan!
Doris

29. heinäkuuta 2017

Maistuvat tarjoilut kesävieraille luottoreseptein

Varmaan melkein jokainen ystävä, joka meillä on käynyt, on saanut jollain vierailulla meillä kahvipöydässä tomaatti-mozzarellapiirakkaa. Tämä kyseinen piirakkaresepti on poimittu alunperin Kinuskikissan sivuilta, mutta olen usein reseptistä poiketen käyttänyt Dijon-sinapin sijaan tavallista sinappia, laittanut parmesanin tilalle tavallista juustoraastetta sekä käyttänyt valmista suolaista piiraspohjaa. Ja joka kerta siitä tulee niin herkullista, ettei haluaisi sen koskaan loppuvan.



Suolaisen piirakan jälkkäriksi sopii näin mansikan satokaudella tietenkin tuoreet mansikat! Mansikoiden kaveriksi vispaan kermavaahtoa, ja sitten mansikat ja kermavaahto pääsevät pannukakun päälle. Mielestäni kaikki pannukakut eivät ole hyviä. Aina ennen, ennen kuin löysin luottoreseptini, pannukakusta tuli lättänä ja osittain irtonaisella, ohuella rapealla kuorella varustettu. Joskus googletin ja löysin Kotikokin sivuilta Maailman paras pannukakku-reseptin. Nimen suhteen olin vähän skeptinen, mutta pitihän maailman parasta pannukakkua kokeilla ja sellaiseksi se todella osoittautui. Järjettömän hyvä pannukakku, jota meidän keittiössä valmistuu aina, jos maitoa on menossa vanhaksi tai tarvitsee vieraille pikaisesti jotain herkkua kahvipöytään :)





Kesäterkuin,
Doris

27. heinäkuuta 2017

Kuuleeko TYKS:n päivystys, taapero sai maitoa!

Taaperolle kotona tehtävä maitoallergian tämänhetkistä tasoa mittaava maitoaltistus otti heti takapakkia! Uunissa ollutta ruokaa, jossa oli vähän juustoraastetta seassa, testattiin kahtena päivänä onnistuneesti ilman oireita. Mutta sitten seuraavaan kokeiltavaan ruokaan laitoin uunivuoalliseen yhden ruokalusikallisen maitorahkaa.




Taapero ehti syödä ruokaa kokonaiset 4 lusikallista kun posket alkoivat punottaa, niihin nousi vaaleita laikkuja ja punoitus levisi nopeasti vasemman silmän ympäri sekä kaulaan alueelle. Soitin välittömästi TYKS:n lasten allergiapolille, joka tietenkin on koko heinäkuun kiinni. Seuraavaksi soitin TYKS:n päivystykseen, jossa onneksi vastattiin puheluuni nopeasti. Samalla puhelin täristen korvalla seurasin taaperon kasvoja ja hengitystä. Toivoin, että hengitys pysyisi normaalina, kieli ja kasvot eivät turpoaisi ja reaktio jäisi vain pelkkiin iho-oireisiin.  Puhelimen toisessa päässä päivystyshenkilö konsultoi lääkäriä.

Kotona meillä oli vuosi sitten määrättyä Atarax-siirappia lapsen allergisiin oireisiin. Aikaisemmin lääkkeelle ei ole ollut käyttöä, mutta nyt sain sitä menemään noin 2 milliä ensiapuna, loput taapero sylki pitkin lattioita. Onneksi tuo parin millin annos auttoi sen verran, että laikut kasvoilta alkoivat pikkuhiljaa hävitä. Lääkkeen vaikutusta piti seurata puolisen tuntia, jos oireet palaisivat tai pahenisivat, olisi soitettava ambulanssi hakemaan. Säikäytti pahemman kerran!

Nyt odottelemme noin viikon ja palaamme alkuperäiseen kokeiluumme uuniruoassa olleella juustoraasteella. Ja toki odotamme myös lasten allergiapolilaisia takaisin kesälomalta, että pääsemme keskustelemaan heidän kanssaa, kuinka toimimme jatkossa. Ärsyttävä takapakki, pettymys ja turhautuminen. Mutta uskallanpa veikata, että näitä reaktioita on jatkossa vielä monta edessä, vaikka tottakai toivoisin, että tämä maitoallergia menisi pian ohi, eikä jäisi pysyväksi tilaksi.

Lue lisää meidän maitoallergiasta:

Maitoallergisen taaperon ensimmäinen maitokokeilu
Vauvan oireilu johtui maitoallergiasta

25. heinäkuuta 2017

Saavatko vanhemmat lomailla keskenään ilman lapsia?

Lapsen kanssa matkustaminen on ihan ok, mutta loma on silloin todella erilainen. Olen haaveillut jo pidemmän aikaa, että minä ja mieheni saataisiin kahdenkeskinen hengähdystauko arjesta. Pääsisimme yhdessä rennolle muutaman päivän lomalle, joko Suomeen tai ulkomaille. Saisimme nukkua aamulla pitkään ja oleskella rauhassa aikuisten kesken. Vaikka olemme muutaman kerran olleet vuorokauden poissa kotoa ilman lasta, aika on niin lyhyt, ettei siinä ehdi juuri mitään. Tottakai nämä ajatukset myös kaduttavat. Miksi en haluaisi lastamme lomalle mukaan, sillä hän on kuitenkin mukavaa matkaseuraa ja luonnollisesti kuuluu perheeseemme? Onko tämä vain joku nyky ajan ongelma, että vanhemmat haluavat myös kahdenkeskistä aikaa pidemmän pätkän kuin pikaisen ravintolakäynnin verran?




Tiedän, että on paljon vanhempia, joiden tukiverkosto on kaukana tai kiireistä, eikä näillä vanhemmilla ole mahdollisuutta viettää aikaa kahdestaan ilman lapsia. Koskaan. Toisaalta taas tuttavapiirissämme on useita perheitä, joiden lapset ovat usein yökylässä tai päivähoidossa ja vanhemmat viettävät tällöin aikaa keskenään. Jopa muutaman päivän ulkomaanmatkojen verran. Mistä löytää se kultainen keskitie, milloin lapset kulkevat mukana ja millaisten syiden vuoksi heidät voi jättää hoitoon? Onko itsekästä lähteä matkalle lataamaan akkuja ilman, että lapset pääsevät nauttimaan myös lomamatkasta? Ja vaikka loma on aina loma, latautuvatko vanhempien akut todella yhteisellä perhelomalla vai onko kotiin palatessa vielä enemmän poikki kuin lähtiessä?

Jos mietin asiaa omalta kannaltani: Kun olin lapsi, matkustimme jonkin verran vanhempieni kanssa. Joka vuosi jossain, Suomessa tai ulkomailla. Tiesin kyllä mitä matkailu on. Aina matkallelähtö jännitti ja se oli kivaa. Kerran vanhempani jättivät minut viikoksi hoitoon ja lähtivät itse ulkomaille. Luulen, että olin silloin n. 4-vuotias. En muista, ikävöinkö vanhempiani juurikaan tuona viikkona. Muistan vain, että sedän perheen luona oli hauskaa ja minulle kerrottiin, että vanhemmat tulevat pian takaisin ja saan tuliaisia. En ole siis itse ainakaan traumatisoitunut siitä, etten päässyt mukaan heidän matkalleen. Tajusinko edes, että he olivat ulkomailla? En tiedä. Vanhempani ovat kertoneet, että sen matkan jälkeen he eivät halunneet enää lähteä ulkomaille ilman minua, sillä ikävä oli niin suuri, ettei sitä halua kokea enää koskaan, joten pääsin jatkossa aina reissuun mukaan. Mutta vaikken olisi päässyt, luulen, että minulla olisi ollut kivaa myös hoidossa, sillä onhan isovanhempien tai kummitädin luona kyläily lapsille kuitenkin vähän sellaista speciaalia aikaa.

Luulen, että mitä isompi lapsi on, sitä pahemmalta hänestä tuntuu, jos hän ei pääse matkalle mukaan. Hän ymmärtää, mistä kivasta jää paitsi. Mutta sitä helpompaa on myös matkustaa isomman kanssa, jonka kanssa voi lomamatkalla puuhailla kaikenlaista. Hän osaa syödä itse ja kertoa, mitä hän haluaisi seuraavaksi tehdä. Itse pohdin siis, voiko taaperoikäisen jättää hoitoon muutamaksi päiväksi vanhempien lomareissun ajaksi? Luulen, että lapsi ei tuon ikäisenä ymmärrä, onko hän kotona vai lomamatkalla, hänelle riittää se, että joku antaa ruokaa ja vie leikkipuistoon. Ja nyt tulen taas siihen ajatukseen, miksi häntä ei voisi ottaa matkalle mukaan, jos hän on noin "helppo" ?

Entä sitten ne lapset, joiden vanhemmat työkseen reissaavat paljon, ovathan hekin hoidossa usein vanhempien työmatkojen vuoksi? Kyllä nekin lapset selvityvät muutaman päivänä erossaolosta. Miksi en käyttäisi tilaisuutta hyväkseni, jos sellaiseen olisi vielä mahdollisuus, matkustaa kahdestaan aikuisten kesken? Ja ketään ei tarvitisi edes pakottaa ottamaan lasta muutamaksi päiväksi hoitoon, sillä joku isovanhemmista varmasti tekisi sen enemmän kuin mielellään. Vaikeita pohdintoja. Toisaalta loma ilman lasta miehen kanssa kahden kesken olisi niin ihanaa, mutta samalla varmasti (välillä) ikävöisin hoidossa olevaa lastamme. Mutta silti varmasti nauttisin lomasta ihan eri tavalla. Uskallan väittää, että olisin sata kertaa rentoutuneempi ja parempi äiti sellaisen lomamatkan jälkeen, jossa lapsi ei olisi mukana. Ei tarvitsisi mennä lomalla kenenkään muun ehdoilla kuin oman navan. Se olisi välillä todella rentouttavaa ja ihanaa! Nollata totaalisesti, käydä iltamyöhällä kävelyllä tai ravintolassa ja nukkua päiväunet juuri silloin kun haluaa. Ja onhan nykyään facetime, jota omassa lapsuudessani ei ollut. Aina voi soittaa kotiin ja nähdä toisen reaaliajassa.

Tekisitkö sinä muutaman päivän aikuisten reissun ilman lapsia, jos siihen annettaisiin mahdollisuus?


Terkuin,
Doris


23. heinäkuuta 2017

Laiva on lastattu Tall Ships Racesillä

Ihana lauantai meni ystävien kesken Tall Ships Races -tapahtumassa purjelaivoja ihastellessa. Toinen toistaan upeamman alukset lipuivat Aurajokeen pitkin viikkoa ja nyt vihdoin kaikki olivat päässeet paikalle. Ihmisiä Aurajoen varrella riitti ja uskomatonta, mutta totta, aurinko porotti niin kuumasti, että olisi voinut luulla, että nuo laivat toivat kesän mukanaan.





Tuntui uskomattomalta katsoa ylös mastoihin ja sieltä riippuviin kymmeniin, ellei satoihin köysiin. Miten kukaan koskaan voi tietää, mitä köyttä vetää oikeassa tilanteessa? Tai miten nuo laivat pysyvät suuressa aallokossa pystyssä, niin kiikkeriltä ne näyttivät?






Näin Tall Ships Races-tapahtuman nyt toista kertaa. Aiemmin olen nähnyt sen Helsingissä nelisen vuotta sitten. Siellä laivat olivat Hietalahden torin rannassa ja paikka oli laivoille hieman enemmän eduksi kuin kapea Aurajoki, sillä Hietalahden tori on vähän kuin laguuni, jossa laivat ovat vierekkäin. Aurajoessa laivat taas ovat peräkkäin ja ne näkee parhaiten, jos on itse myös veneen tai lautan kyydissa menossa pitkin Aurajokea. Lauttoihin oli lauantaina niin pitkät jonot, ettei meillä ollut halua tai aikaa jäädä jonottamaan niihin. Kyllä laivat Aurajoen rannaltakin näyttivät upeilta :)






Tervetuloa uudestaan laivat!
Doris

20. heinäkuuta 2017

Maitoallergisen taaperon ensimmäinen maitokokeilu

Jännittää, pelottaa ja vähän ahdistaakin. Nämä ovat tämän hetken päällimmäiset tunteet. Tätä on lykätty jo niin monta viikkoa, sillä aina on ollut joku syy miksi emme voi tehdä kotona taaperon maitoaltistusta. Eivät ne mitään oikeita syitä varmaankaan ole olleet, vaan pelko siitä, mitä taaperolle maidosta tapahtuu, on mietityttänyt liikaa ja olen aina keksinyt syyn jänistää altistuksesta. Edellisestä kerrasta, kun lapsi on saanut mitään maitopohjaista tuotetta, on kulunut aikaa jo yli vuosi.




Koska kontrollikäynti TYKSissä lähestyy kovaa vauhtia ja lupasin edellisellä kontrollikäynnillä, että kesällä kokeilemme kotona, millä asteella maitoallergia tällä hetkellä on, niin oli pakko rohkaistua. Vaikka edelleen mietin, että miksi tämä pitää tehdä kotona, eikä valvotuissa olosuhteissa? En haluasi ryhtyä tähän, sillä en tiedä, mitä oireita taapero maidosta tällä hetkellä saa. Vuosi sitten maitoallergia-diagnoosin saatuaan, hän sai runsaasti visvaista ihottumaa ja kärttyisyyttä. Tottakai pelkään, että tällä kerralla tulee jotain vakavampaa kuin ihottumaa.

Edellisellä kontrollikäynnillä neuvottiin, että maitoaltistuksen kotona voi aloittaa hyvin pienellä määrällä uunissa ollutta maitoproteiinia. Laitoin kasvikset, kaurakerman ja kanan jauhelihan uunivuokaan, lisäksi raastoin sekaan noin puoli desiä juustoa. Eli maitoproteiinin määrä, joka lapsen lautaselle päätyi, oli todella vähäinen. Tätä ruokaa taapero söi ilman mitään oireita, joten näyttää vähän lupaavalta! Seuraavana päivänä aion antaa hänelle samaa ruokaa kuin tänään ja sitten, jos edelleen selviämme ilman oireita, laitan uuniin menevään ruokaan maitorahkaa. Sitten jos siitäkään ei tule oireita, annan taaperolle kuumentamattomasta raejuustosta pienen maistiaisen.

Miten meidän pojan maitoallergia ilmeni vauva-aikana? Voit lukea sen TÄÄLTÄ


Terkuin,
Doris

18. heinäkuuta 2017

Kun vanhemmat festareille lähti

No eihän sitä koira karvoistaan pääse, ei vaikka olisi saanut perheenlisäystä! Lähes jokavuotinen Ilosaarirock koitti ja meille järjestyi kotikaupungistani mummin ja ukin hellä hoito pikkuherralle. Ja tietysti samalla myös meille yöpaikka. Ei sentään tarvinnut harkita telttamajoitusta. Täytyy tunnustaa, että vaikka olen paljon festareita kolunnut ja yli 15 vuoden ajan joka kesä vähintään yhdillä festareilla käynyt, en ole koskaan yöpynyt festarileirinnässä. Se on kuulemma elämys, siellä on aina parhaat yöbileet ja se kuuluu osaksi festarireissua. Voi olla, mutta ei kyllä haittaa, että olen jäänyt festarileirielämästä paitsi. Sen verran mukavuudenhaluinen olen, että haluan nukkua yöni kunnon pedissä :)




Meillä oli tänä vuonna yhden päivän liput Ilosaareen, vaikka kolmepäiväinen festari onkin kyseessä. Totesimme, että pääpäivä lauantai on meille hyvä, sillä sunnuntaina piti lähteä ajamaan jo takaisin kotiin toiselle puolelle Suomea. Melkein meidän vakio festariporukkakin oli tänä vuonna taas kasassa kun kukaan ei ollut raskaana tai muuta :) Ehdittiin etkoilla ystävien kesken muutama tunti, kunnes ensimmäisenä menimme katsomaan Turmion Kätilöiden keikkaa.

Turmion Kätilöiden lisäksi meidän mukavaan festaripäivään kuului Karrikoira ja lihamyrsky Rentolavalla, jossa tunnelma oli katossa. Ihan mahtava kesäfiilis <3 Nothing but Thieves, Hellacopters ja Timo Rautiainen tuli kuultua ohimennen. Perjantai ja sunnuntai olisivat tarjonneet paljon paremmat esiintyjät, mutta lauantain tunnelma voitti ne mennen tullen. Lauantain viimeinen esiintyjä Haloo Helsinki! räjäytti potin totaalisesti. Hittibiisi toisensa jälkeen ja hämärtyvässä illassa vellova ihmismerikuoro laulamassa yhteen ääneen upean iltavalaistuksen heijastaessa päälavan takaa. Itkuhan siinä pääsi, niin upeita sanotuksia tuo bändi osaa tehdä ja nostaa tunnelman kattoon. En todellakaan olisi kaivannut pääesiintyjäksi maailmanluokan esiintyjää, ilta oli juuri hyvä noin.

Festaripäivän päätyttyä kävelimme mieheni kanssa kahdestaan vielä festarialueen lähellä olevaan keskustaan syömään ja nauttimaan hetken toistemme seurasta <3 Oli kyllä niin mukavaa. Vaikka aamulla hieman väsytti neljän tunnin yöunien jälkeen lähteä ajamaan takaisin kotiin halki Suomen. Arki tosiaan koitti heti aamulla eikä ns. alushousupäivää sohvalla maaten ole perheellisenä mahdollista viettää :)

Ja mitä tulee pikkuherraamme, hän oli viihtynyt mummin ja ukin luona loistavasti,  kuten aina. On se aika korvaamatonta, että edes joskus harvoin saamme isovanhemmilta lastenhoitoapua ja pääsemme mieheni kanssa hetkeksi tekemään yhtä aikaa omia juttuja, ettei toisen tarvitse aina jäädä kotiin lapsenvahdiksi.

Terkuin,
Doris