Kaksplus.fi

16. lokakuuta 2017

Näillä vinkeillä arki rullaamaan paremmin

Ruuhkavuodet, koulut, päiväkodit, työt, sairastelut, stressi, kiire. Mitä näitä nyt on. Jotta arki rullaisi lapsiperheessä hieman paremmin ja löysemmällä rattaalla, jaan teille muutaman vinkin, mitkä ainakin ovat meillä suoranaisia arkemme pelastajia.





Tee helppoa kotiruokaa


Tuttua varmasti monelle, että samat reseptit pyörii viikosta toiseen kyllästymiseen asti. Ja jotkin ruoat ovat sen verran työläitä, ettei niitä viitsi enää työpäivän jälkeen alkaa nälästä huutavat lapset jaloissa väsäämään. Oma "arkiruokaoivallukseni" on erilaiset kasvissosekeitot ja helpot uunivuokaruoat. Kasvissosekeittoon voi laittaa oikeastaan mitä vain kasviksia, meillä siellä useimmiten on perunaa, kesäkurpitsaa, bataattia, porkkanaa, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, paprikaa, valkosipulia tai pinaattia jonain sekoituksena, mitä nyt sattuu sillä hetkellä näistä kasviksista kotona olemaan. Valmiin kasvissosekeiton voi höystää raejuustolla, paistetulla jauhelihalla tai Härkis-härkäpapuvalmisteella ja näin keitosta tulee ruokaisampi.

Teen uunivuossa valmistettavaa ruokaa, olkoon se sitten makaroni-liharuoka, riisi-liharuoka tai kasvis-liharuoka siten, että laitan kaikki ruokaan tulevat ainekset RAAKANA vuokaan, sekoitan, nestettä sen verran, että muut ainekset peittyvät ja ruoan uuniin n. 40-60 minuutiksi. En esimerkiki paista kanaa ja keitä makaroneja ennen uuniin laittamista. Kaikki ainekset kyllä kypsyvät nesteen kera myös uunissa ja säästän siinä turhaa tiskiä ja aikaa.

Maailma ei myöskään kaadu siihen, jos jonain päivänä väsy painaa niin paljon, että perhe saa joskus ruoaksi take awayta tai eineshyllystä maksalaatikkoa tai pinaattilettuja.






Valitse seuraavan päivän vaatteet perheenjäsenille jo edellisenä iltana


Luulen, että moni tekeekin näin, mutta jos ei vielä tee, niin se kyllä kannattaa. Harrastin tätä jo ennen lapsiperhearkea: valitsin seuraavan päivän vaatteet tuolille odottamaan jo edellisenä iltana, ettei aamulla mene aikaa pohtimiseen, mitä laittaa päälle? Tämä toimii siis ainoastaan perheissä, joiden lapset laittavat päälle ne vaatteet, mitä vanhemmat haluavat tai lapset suostuvat valitsemaan jo edellisenä iltana seuraavan päivän vaatetuksen :)


Jokaisen päivän ei tarvitse olla täydellinen


Ei se maata kaada, jos joskus viet lapsen yöpuvussa päiväkotiin, lapsi on syönyt päivän aikana epäsäännöllisesti ja vähän sinne päin tai isä on pukenut lapsen kaverisynttäreille aivan vääriin vaatteisiin. Jokaisen päivän ei tarviste mennä kellon ja pilkun tarkasti samalla tavalla. Jos yksi päivä viikosta on esimerkiksi lapsen ruokailujen osalta mennyt eri tavalla kuin normaalisti arkipäivinä haluaisit, niin tsemppaat sitten seuraavana päivänä. Meilläkin on ollut useita päiviä, että lapsi on syystä tai toisesta elänyt pelkällä kauramaidolla ja hedelmäsosepusseilla ilman lämmintä ruokaa, mutta ei se mitään, seuraavana päivänä on sitten yritetty palata taas rutiineihin.


Pidä huolta myös itsestäsi


Arkea jaksaa pyörittää paljon paremmin jos voi itse myös hyvin. Voi tuntua raskaalta lähteä työpäivän sekä kauppa- ja ruokarumban jälkeen enää esimerkiksi liikuntaharrastuksen pariin, mutta usko pois, siitä tulee hyvä olo, joka auttaa jaksamaan arjessa. Itsestään huolta pitäminen voi olla myös jotain muuta kuin liikuntaharrastus, jokin sellainen asia mistä nauttii ja saa voimaa. Lempimusiikin kuuntelu, hyvän sarjan katsominen, kävelyretki metsään, kampaajalla käynti, saunominen, juttutuokio ystävän kanssa tai treffi-ilta puolison kanssa. Jotain, missä lapset eivät ole mukana ja vanhemmalla on lupa keskittyä vain itseensä.





Opi sietämään sotkua


Tämä on itselleni välillä todella vaikeaa. Pyykkiä kertyy kodinhoitohuoneeseen, tiskiä tiskipöydälle. Välillä käytän liikaa energiaa sotkusta stressaamiseen ja on ollu pakko oppia hyväksymään, että kaikkea ei vain yksinkertaisesti ehdi tehdä. Asiat on laitettava joskus tärkeysjärjestykseen. Jos haluaa olla enemmän läsnä muille perheenjäsenille tai itse päivän päätteeksi oikaista rankansa hetkeksi sohvalle ja vai olla tekemättä mitään, on pakko siirtää pyykkien lajittelu toiselle päivälle. Olkoot siellä kodinhoitohuoneessa, ei minun tarvitse mennä niitä sinne katsomaan, jos vain pidän oven kiinni :)



Terkuin,
Doris

14. lokakuuta 2017

Vauvan huoneesta taaperon huone

Meidän lapsella on ollut oma huone jo ennen hänen syntymäänsä. Huone ei ollut vauvan ensimmäisinä elinkuukausina juurikaan käytössä, sillä pinnasänky oli meidän vanhempien huoneessa ja hoitopöytä wc:ssä. Noin puolen vuoden iässä vauva alkoi nukkua yönsä omassa sängyssään omassa huoneessaan. Lelukori oli ilmestynyt olohuoneen nurkkaan ja edelleen huone näytti käyttämättömältä vauvan huoneelta.





Tein huoneeseen pari pientä muutosta. Siirsin nojatuolin huoneen toisesta nurkasta toiseen ja nojatuolin entiseen paikkaan tein leikkipaikan. Kotona käyttämättömänä ollut Kartellin läpinäkyvä pieni sohvapöytä lehtitelineellä varustettuna soveltui hyvin leikkipaikan perustaksi. Lehtitelineeseen asettelin kaikki kirjat, pöydän alle laitoin suuren puisen laatikon, johon lajittelin kaikki rakennuspalikat ja pienemmät lelut. Asettelin kaikki muut lelut pöydän päälle, jossa niitä voi myös säilyttää silloin kun niillä ei leikitä. Olohuoneen lelukori siirtyi myös taaperon huoneseen ja pyritään siihen, ettei suurta lelukaaosta olohuoneessa enää ole.

Poistin taulut seinältä, otin kehykset muuhun käyttöön ja tilalle löysin ihanan mustan kolmionmuotoisen rautahyllyn sekä black moon- viirin <3
Toiselle seinustalle, leikkinurkkauksen yläpuolelle laitoin pienen, valkoisen tauluhyllyn.

Verhoja ei ole, kuten ei muissakaan huoneissa, lukuunottamatta sälekaihtimia. Kesällä huoneeseen hankittiin valkoinen, ylös siististi ja huomaamattomasti rullautuva pimennysverho.






Lähikuukausina täytyy varmaan luopua pinnasängystä, ennen kuin pikkuherra kiipeää yli laidan. Joo, meidän pinnasängystä saa myös laidan pois ja näin siitä turvallisemman, mutta taapero alkaa olla sen verran pitkä, että sänky käy kohta yksinkertaisesti liian pieneksi.





Alin kuva on otettu ennen huoneen muutosta :)




Mukavaa viikonloppua kaikille,
Doris

9. lokakuuta 2017

Kesäihminen kaipaa kesää

Ah, kukapa ei kaipaisi kesää, kun vettä tulee lähes joka päivä taivaalta? Muistelin kurakeliä katsellessa mennyttä kesää kaiholla. Taas se meni niin nopeasti ohi. Tein kesän alussa Bucket Listin eli listan siitä, mitä haluaisin tai toivoisin kesän aikana tekeväni. Alla oleva Bucket Lista on täynnä kaikkea kivaa, mutta mitkä niistä oikein toteutui menneenä kesänä?





  • Ota rennosti ja nauti!Tämä todellakin toteutui! Jos olisin tiennyt, mitä syksy tuo tullessaan, olisin todellakin nauttinut vielä enemmän.
  • Käy retkeilemässä tai piknikillä RuissalossaOltiin piknikillä meidän mamma-taaperoporukalla kesäkuun alussa Ruissalossa. Varsin onnistunut päivä.
  • Päiväretkeile jossain lähipaikkakunnalla, missä et ole koskaan käynyt. Esimerkiksi Porin Yyterissä tai Raumalla Tämä suunnitelma ei valitettavasti toteutunut :( Mutta hei, me käytiin Tampereella!
  • Käy Naantalissa nauttimassa ravintolaruokaa ja meritunnelmaaTämä toteutettiin vieraiden kanssa juhannuspäivänä, jolloin Naantalissa satoi kaatamalla vettä. Olisin tietysti halunnut syödä ulkona ja nauttia aurinkoisesta Naantalista, mutta oli se ihan kivaa näinkin :)
  • Käy Tall Ships Racesissä ihastelemassa laivoja Upeat laivat vierailivat tänä kesänä Turussa ja kävimme niitä myös ystäväporukalla katsomassa. Pisteet silti Helsingin Tall Ships Races-tapahtumalle.
  • Vietä tyttöjen ilta jokilaivalla ✗ Tämäkään ei valitettavasti toteutunut, sillä juuri samaisena päivänä kun meidän olis tarkoitus lähteä viettämään iltaa tyttöjen kesken Turkuun ja jokilaivoille, jotain sanoinkuvailemattoman kauheaa tapahtui Turun Kauppatorilla. Suomen ensimmäinen terrori-isku. 
  • Käy edes yhtenä päivänä jollain festareilla (Ruisrock tai Ilosaarirock varmasti valikoituu tämän kesän festariaktiviteetiksi)  ✓ Ilosaarirockissa tuli vietettyä yksi päivä. Ruisrockin olisi ollut periaatteessa mahdollinen, mutta se jäi nyt valitettavasti väliin. 
  • Grillaa!  ✓ Grillasimme alkukesästä aika paljon, mutta loppukesää kohden grilliruoka alkoi tulla korvista. Vaikka vaihtelimme monipuolisesti grillattavaa erilaisista kasviksista kanaan ja kalaan, silti se grillin maku alkoi tökkiä.
  • Leivo raparperipiirakka  ✓ Leivoin juhannuspöytään raparperi-marenkipiirakan. Ja se oli niin namia!
  • Sisusta terassi valmiiksi Ei tullut valmista vielä tänäkään kesänä, ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Suomen kesä on siinä mielessä ärsyttävä kun sataa niin paljon, niin on vaikea myös keksiä kalusteita ja muuta, mitkä voivat olla muuallakin kuin katoksen alla.... Lasitettu terassi on haaveissa, mutta haaveena se myös pysyy aika monta tulevaa vuotta. Ja hei, laskin, että terassilla tuli vietettyä tänä kesänä istuskellen aikaa alle 10 kertaa, joten jos lasitettua terassin osaa ei koskaan tule, taitaa jäädä meidän terassin käyttö vastaisuudessakin aika vähälle.
  • Käy Kolilla Emme käyneet, koska ei ollut aikaa
  • Urheile ja liiku  ✓ Tämä toteutui tänä kesänä todella hyvin ja siitä olen ylpeä! Usein on tuli hyötyliikunnan lisäksi tehtyä 2-4 sali/aerobista treeniä viikossa. Mutta nyt, syksy ja sen tuomat ainaiset taudit ovat mokanneet senkin hyvin alkaneen liikuntakärpäsen.
  • Syö paljon tuoreita mansikoita. Hanki niitä ja muita marjoja pakastimeen  ✓ Hankin mansikoita pakastimeen yhden viiden kilon laatikon. Pari kertaa ostin myös rasian syötäväksi lähikauppamme maailman suloisimmalta mansikanmyyjäpojalta. Siellä oli usein muutkin kuntamme kotiäidit jonottamassa mansikkaa ;)
  • Käy kantarellimetsällä  ✓ Kävin, mutta tulos oli alkuun kaikkiaan kolme kantarelliä! Tuntui, että tänä vuonna on todella heikko sienivuosi...Mutta loppujen lopuksi kantarelleja on tullut syksyn mittaan kerättyä paljon pakastimeen, kahteen sienipiirakkaan, kantarellirisottoon, kanterillipastaan ja muhennokseen. Että hyvä satokausihan tästä tulikin :)
  • Käy Helsingissä  ✓ Olimme häissä Helsingissä yhtenä kesäviikonloppuna. Ja ihan kahdestaan ilman taaperoa! Se oli i-h-a-n-a-a!
  • Vie taapero tivoliin, Muumimaailmaan tai johonkin muuhun, mistä hän selvästi nauttii  ✓ Tivoli ja Muumimaailma jäivät, mutta kävimme yhtenä päivänä Särkänniemessä, jossa taapero pääsi maistamaan vauhdin hurmaa possujunassa ja laivakarusellissa. En osaa sanoa, olivatko laitteet hänelle nautinto, sillä hän istui todella ihmeissään niiden kyydissä silmät pyöreinä, mutta itku ei tullut, niin luulen, että hän tykkäsi :)
  • Käy perheen kanssa risteilylläPerheen kanssa emme päässeet risteilemään, mutta olimme yhden päivän kolmestaan taaperon ja mummin kanssa päiväristeilyllä Ahvenanmaalle. Nähtiin Muumipeikko, joten reissu oli onnistunut.




Saako ensi kesän Bucket Listiä alkaa suunnittelemaan jo nyt, saahan?

4. lokakuuta 2017

Tutista luopuminen taaperoiässä sujui helposti

Meidän tuttimaakari, jota vauvavuonna tutti ei kiinnostanut ollenkaan. Mutta sitten se alkoi kiinnostamaan ja sen perään kyseltiin viime aikoina jatkuvasti. Päiväunet ja yöunet eivät tulleet kuulonkaan ilman tuttia. Minä harmittelin, miksi en vain ollut koskaan antamatta sitä hänelle, silloin kuin se ei meinannut kiinnostaa, niin oltasiin säästytty tulevalta vieroitusprosessilta.

Ajatuksena oli vieroittaa taapero tutista jo aiemmin, mutta aina oli jokin syy miksi sitä ei voitu tehdä: Kesälomareissu, vanhempien tärkeät yöunet, sairastelua tai päiväkodin aloitus. Sitten koitti taaperon ensimmäinen käynti hammastarkastuksessa ja siellä tutti tuli puheeksi. Vaikka suositus on, että tutista luovuttaisiin ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta, on se tietysti parempi mitä aiemmin siitä pystytään luopumaan. Meidän taaperolla on suhteellisen ahdas ylähammaskaari ja kehitteillä avopurenta, joten päätin, että tutti lähtee samana päivänä kuin hammastarkastus oli.






Miten sitten toimittiin, että saatiin uhmakas, tuttiin kiintynyt taapero luopumaan tuosta kapistuksesta? Päätettiin päiväkotipäivän jälkeen, että viedään tutti pihakuusen oksalle ja siitä orava-äiti hakee sen omalle orava-vauvalleen. Taapero vilkutti tutille iloisesti, toivotti heipat ja juoksi leikkimään hiekkalaatikolle. Ajattelin, että näinkö helpolla tästä todella päästiin? Kunnes n. puolen tunnin jälkeen taaperon alkoi juosta kohti kuusta ja kurkottaa tuttia. Lopulta sain hänet uudelleen hyvästelemään tutin.

Samana iltana yöunille mennessä taapero itki yli puoli tuntia lohduttomasti. Minä olin jo monta kertaa noutamassa sen kirotun tutin takaisin pihakuusesta, mutta mieheni seisoi porttina terassinovella. Sitten taapero nukahti silittelyyn, mutta ei aikaakaan kun hän alkoi itkeä jälleen. Sitä keskitikin n. tunnin verran, suoraa, lohdutonta huutoa ja raivoamista. Olin varma, että taaperolla on nyt masu kipeä tai muuta, eikai hän voinut tutin takia itkeä kuin olisi kivuissaan? Mieheni oli sitä mieltä, että poika on vain taitava näyttelijä. Ja sitä hän taisi todella olla. Lopulta taapero nukahti ja nukkui yönsä sikeästi. Aamulla tutin perään taas kyseltiin, mutta nopeasti tie vei ikkunan luokse kohti pihakuusta vilkuttamaan.

Tuttia on kyselty siitä luopumisen jälkeen päivittäin, nyt vajaan viikon ajan. Mutta aina vastaukseksi kelpaa se, että orava-vauva on hakenut sen. Yö- ja päiväunille meno on sujunut ilman huutoa ja itkukohtauksia. Oikeastaan taapero nukkuu meidän vanhempien mielestä paljon sikeämmin nyt kun tutti ei enää ole unikaverina. Jos olisin tiennyt, että siitä päästään näin helpolla, olisin riisunut taaperon tuttiaseista jo paljon aikaisemmin.



Terkuin tutittoman taaperon äiti,
Doris

2. lokakuuta 2017

Apua, nämä ruuhkavuodet!

Kiirettä tosiaan pitää, siksi kai näitä ruuhkavuosiksi kutsutaan. Kun juostaan koulun, työpaikan, päiväkodin, harrastusten ja ruokakaupan väliä. Ainiin kotonakin piti jossain vaiheessa käydä kääntymässä. Koko ajan työn alla on enemmän tai vähemmän projekteja, niin kodin sisustuksen kuin koulunkin osalta. Kun tähän pakettiin lisätään vielä taapero ja hänen päivärytminsä, eletään todellisia ruuhkavuosia!




En ole ehtinyt päivittää blogia, pestä pyykkiä, käydä urheilemassa tai edes kunnolla nukkumaan. Iltaisin on nimittäin hyvää aikaa saada rästissä olevia asioita tehtyä. Tavoitteeni on valmistua koulusta nopeasti, joten yritän tehdä nyt niin paljon kuin mahdollista sen eteen. Ja minun paha tapani on se, että osaan harvoin kieltäytyä mistään mielenkiintoisista jutuista joita tarjotaan :) Ja nyt jostain syystä mielenkiintoisia ja antoisia projekteja on tarjoutunut viikottain. Niistä ehkä lisää myöhemmin ;) Mutta sitten hommaa kertyy, ajatushautomoni raksuttaa yötä päivää ja keksin itse vielä koko ajan kotiin uusia sisustusprojekteja. Tästäkään ei koskaan tule valmista, koska ei ole aikaa.

Jos saisin esittää kolme toivomusta, niin terveyden ja lottovoiton lisäksi tahtoisin muutaman päivän, jolloin joku ihminen tulisi laittamaan kaikki asiat, jotka kodissamme vielä on keskeneräistä niin kerralla kuntoon. Ja sitten ne olisi hoidettu. Mutta kun ne pitää tehdä itse, niin niiden tekeminen venyy, koska sopivaa hetkeä on vaikea löytää. Inhoan keskeneräisiä asioita ja tällä hetkellä se kaikkein keskeneräisin on tämä koti, josta ei vaan ehdi tekemään sen näköistä kuin haluaisi.

Toisaalta nautin tästä, että saan sykkiä nyt joka suuntaan. Ei ainakaan ole tylsää! Enkä oikein osaa elääkään niin, ettei koko ajan olisi jokin projekti kesken, joko koti-tai työelämässä. Aina täytyy olla jotain jota saa vähän stressata ja mietiskellä :D Ja ihanaa, että taapero viihtyy päiväkodissa jopa sen verran hyvin, että kiukku koittaa jos ajamme autolla päiväkodin ohi eikä hän pääsekään sinne leikkimään. Äidin oma puuhakas taapero, aina touhuamassa. Onneksi hänestä ja hänen viihtyvyydestään ei tarvitse päivisin kantaa huolta, niin voin keskittyä omaan koulunkäyntiini ja muuhun. Vaikka on se sääli, että nyt päiväkotipäivien jälkeen yhteistä aikaa meille jää todella vähän: tunti aamulla ja usein päiväkodin jälkeen n. 3 tuntia, ennen kuin taapero menee yöunille + tietenkin viikonloput. Ja kaiken tämän lisäksi vietän vielä päivästäni yli tunnin autossa. Se on kyllä välillä arjessa oikeastaan todella rentouttavaa. Ajaa yksin autolla, kuunnella täysillä musiikkia ja laulaa ratin takana fiilistellen tai istua ihan vain hiljaisuudessa tietä tuijottaen.

On tämä aikamoista, mutta silti niin sairaan kivaa <3


Terkuin,
Doris

23. syyskuuta 2017

Kermainen, vegaaninen kasvissosekeitto



Kermainen, vegaaninen kasvissosekeitto


reilu nippu lehtikaalia
1 bataatti 
4 perunaa
1 sipuli
1 prk Plantin creamy cooking sipulin makuista kaurakermaa (2dl) 
vettä
(halutessasi suolaa ja mustapippuria)


Poista lehtikaalista keskeltä kovat "ruoto-osat". Kuori ja pilko bataatti, perunat ja sipuli. Laita vettä kattilaan reilusti ja ainekset sinne kiehumaan, kunnes bataatti ja peruna ovat kypsiä. Kaada sitten vesi pois ja lorauta kaurakerma kasvisten sekaan. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta halutessasi suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa sellaisenaan tai vaikka raejuuston kanssa. 



Viikonlopputerkuin, 
Doris

21. syyskuuta 2017

Ihana Habitare!

Voi että, mitä kaikkea ihanaa tämän vuoden Habitare-messuilla olikaan. Paljon värejä, kuoseja ja tunnelmaa. Kaikkea kaunista kotiin, jota ei saanut mukaan vaikka olisi kuinka halunnut.





Minä ja moni muu varmasti odotti eniten Habitaressa Annon uudelleentulemista. Anno-merkkihän lähti markkinoilta edesmenneen Kodin1 mukana. Habitaressa Anno teki tosiaan näyttävän paluun ja tarjolla oli paljon kauniita tekstiilejä ja tuotteita kotiin. Maanläheisissä sävyissä ja kuoseissa.





Annon lisäksi huomioni Habitaressa kiinnittyi trendikkäisiin viherkasveihin ja niistä tehtyihin kuoseihin sekä yksityiskohtiin. Valaisimia ja erilaisia hyllyratkaisuja oli myös esillä paljon.





Tummat värit ja voimakkaat kontrastit olivat myös tänä vuonna Habitaressa vahvasti läsnä. Ja toinen toistaan upeammat akustolevyt- ja paneelit, joilla saa kodin kaikuvuutta vähenemään.





Trendikäs rottinki oli myös usealla osastolla edustettuna. Miten voikaan ennen niin vanhanaikaselta ja epätyylikkäältä tuntuva rottinki näyttääkään joka paikassa nykyään hyvältä?



Terkuin,
Doris

18. syyskuuta 2017

Miksi haluat toisen lapsen?

Miksi haluat toisen lapsen? Eikö meillä ole ihan hyvä näin? Mieheni kyselee minulta, jos keskustelumme ajautuu kaipuuseen sisaruksesta. Hän olisi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen yhden pojan isänä, mutta voi yrittää raskauttaa minut uudelleen, jos niin haluan. Kyllä hänkin oikeasti perheelisäystä haluaa, mutta se ei ole yhtä vahva halu kuin minulla.

Luulen, että usein naisilla on helpommin päässään mielikuva siitä, millaisena he näkevät perheensä. Minä olen aina ajatellut, että kaksi lasta olisi kiva. Kai aina toivoa saa? Joskus teinivuosina haaveilin kolmesta, mutta nykyään kaksi olisi kyllä varsin sopiva luku. Tottakai olen tyytyväinen, jos perheemme jää kolmihenkiseksi, eikä toista lasta koskaan syystä tai toisesta tule. Olisihan se myös kätevää. Yhden lapsen elättäminen vie vähemmän rahaa, hänen kanssaan olisi helppo matkustaa ja vauvavuosi olisi jo takanapäin. Sitä miehenikin välillä miettii, miksi kukaan koskaan haluaa palata takaisin siihen vauvavuosihelvettiin? Mutta aika kultaa kliseisesti muistot. Vauvavuosi meni todella nopeasti ohi ja ehkä toisen kanssa se olisi helpompaa, kun osaisi ottaa rennommin ja tietää, että vuosi menee yhtä nopeasti kuin muutkin vuodet?




Mutta sitten tullaan taas siihen totuuteen, että olen itse ainut lapsi. Vaikka useimmiten viihdyin yksin enkä kaivannut sisarusta, oli joitakin tilanteita, joissa olisin kaivannut luottohenkilöä, kenelle kertoa kaikki ja ehkä kysyä neuvoa asioissa, joista vanhemmille ei uskaltanut puhua. Haluan omalle lapselleni sisaruksen. Leikkikaveriksi, tueksi, turvaksi ja osittain itsekkäistä syistäkin. Haluan katsoa, kun nuo kaksi touhottavat menemään, hölmöilevät ja rakastavat. Tottakai joskus tappelevat ja kinaavat. Näen itseni kahden lapsen äitinä ja perheemme silloin täydellisen kokonaisena. Mutta milloin on oikea hetki toiselle lapselle? Sitä ei varmasti tule koskaan, joten luulen, että annamme luonnon jossain kohtaa sen päättää.

Aiemmin mietimme, että suuri ikäero olisi lapsille kiva, sillä nykyään on ehkä jopa trendi tehdä useampi lapsi kolmen vuoden sisällä parempien äitiysavustusten toivossa. Ja hyvä syy sekin on, kyllä joskus varmasti lapsen hankintaa joutuu ajattelmaan myös taloudellisesta näkökulmasta. Toinen syy tiehään lisääntymistahtiin on tietysti se, että lapsille tulee pieni ikäero ja vauva-vuodet ovat äkkiä "hoidettu pois alta". Kyllähän pienellä ikäerolla olevista lapsista varmasti olisi myös helpommin seuraa toisilleen, mutta rankkoja ne pikkulapsivuodet kuulemma ovat, varsinkin jos on vielä kaksi huonosti nukkuvaa, syötettävää ja vaipoissa olevaa, vauva ja taapero. Mutta olemme tässä viime aikoina alkaneet miettiä myös suuren ikäeron tuomia hankaluuksia monien hyvien puolien lisäksi, jopa ääripää esimerkkejä. 6-vuotias voisi hyvinkin pitää vauvasta ja jaksaa pitää seuraa tälle, mutta entä sitten kun toinen on 12 ja toinen sen 6? Ei voi mennä katsomaan samaa elokuvaa, ei pääse samoihin huvipuistolaitteisiin tai oikein mitään muutakaan? Ja vauvavuosi palaa monien, monien rauhallisten vuosien jälkeen perheeseen. Ja saa pahimmassa tapauksessa vielä ainoan lapsen elämään tottuneen esikoisenkin pään sekaisin ja tekee tälle jonkin supermustasukkaisuuden...

Väkisin ajattelen myös sitä, kadunko päätöstä olla edes yrittämättä koskaan toista lasta? Entä jos kuuden vuoden jälkeen mietinkin, että todella haluan sen toisen lapsen? Eikä siinä vielä kaikki. Mutta se lapsihan ei todellakaan välttämättä tule silloin kuin sen itse haluaisi tapahtuvan, varsinkaan jos on PCOS (munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) tyyppiset munasarjat, kuten minulla, joka puolestaan aiheuttaa lapsettomuutta. Entä jos silloin kuuden vuoden päästä todetaan, että olisi ollut hyvä lisääntyä alle kolmekymppisenä, sillä nyt toisen lapsen saaminen ei ole enää mahdollista. Se olisi aika kamalaa. Tajuta, että silloin sen vielä olisi ehkä saanut, mutta nyt itse turhaan asiaa venyttämällä olen mokannut omat mahdollisuuteni lopullisesti raskautua enää koskaan. Ehkä asioita ei todellakaan kannata analysoida näin tarkkaan, vaan tosiaan antaa luonnon päättää, mikä olisi se meille sopiva ikäero vai saako esikoisemme jäädä ainoaksi lellikiksimme.

Terkuin,
Doris

9. syyskuuta 2017

Testissä Ella`s Kitchen hedelmäsoseet

Meidät valittiin taaperon kanssa Ella`s Kitchenin ja Kaksplussan testiryhmään. Saimme blogiyhteistyönä Ella´s Kitchen yritykseltä maisteltavaksi heidän luomu-hedelmösoseitaan. Testattavaksi tuli kolmea eri makua: banaani-kookos, mango-päärynä-papaija ja mustikka-omena-banaani.

Ella`s Kitchenin hedelmäsoseet ovat kätevissä pussimaisissa pakkauksissa, jotka on helppo ottaa mukaan myös kodin ulkopuolelle. Meidän perhe reissaa paljon ja on menossa koko ajan, joten arvostamme taaperolle maistuvaa, kevyesti kassissa mukana kulkevaa välipalaa.








Ensimmäisenä maisteluun pääsi suomalaiseen makuun sopiva mustikka-omena-banaanisose, jossa on mukana myös ripaus vaniljaa. Iloisen värinen pakkaus kiinnosti kovasti taaperoa ja pakkauksen sisältö näytti maistuvan herkulliselta. Kaikki meni yhdessä hujauksessa!





Seuraavana päivänä taapero sai maistaa eksoottista mango-päärynä-papaija-hedelmäsosetta. Sen iloinen vihreä pakkaus toi aurinkoa sateiseen päivään ja sisältökin maistui taaperolle niin, että hymy tuli huulille.





Kauniissa turkoosissa pakkauksessa olevaa banaani-kookos-sosetta maisteltiin viimeiseksi. Meidän taapero on kookosfani, joten tämäkin sose maistui hyvin ja pussin pohjalle ei varmasti jäänyt tippaakaan. En osaa sanoa, mikä sose olisi ollut meidän pikkumiehen suosikki, sillä kaikki Ella´s Kitchenin soseista tuntui maistuvan hyvällä ruokahalulla.


Plussaa


- helposti käsiteltävästä pakkauksesta
- lapsi pystyy syömään soseen myös itse (sotkematta, jos ymmärtää olla puristamatta pussia liian kovaa :) )
- 120g pakkaus ei ole liian pieni ja sose ei lopu heti kesken
- iloisen väriset, inspiroivat pakkaukset
- yllättäviä makuyhdistelmiä
- luomua! Ei sokeria, ei lisäaineita. ei suolaa


*Postaus toteutettu yhteistyössä Ella´s Kitchenin ja Kaksplussan kanssa, mutta mielipiteet ja käyttökokemukset ovat täysin omiani :)


Terkuin,
Doris

5. syyskuuta 2017

Miten sujui ensimmäinen päiväkotiviikko?

Ensimmäisenä aamuna taapero juoksi muiden lasten luo innoissaan ja katosi välittömästi leikkimään. Ehdin huutaa ovelta vain heipat ja vaihtaa pari sanaa hoitotädin kanssa. Hain pojan kotiin jo lounaan jälkeen päiväunille. Muutaman tunnin päiväkotipäivällä oli hyvä aloittaa.




Koska taaperomme on sen verran reipas tapaus, seuraavana päivänä hän olikin hoidossa jo melkein täyden päivän. Laittaessani taaperon ulkovaatteita naulakkoon, taapero juoksi leikkihuoneeseen ja minä ehdin todeta vain "nonni". Huikkasin päiväkodin tädeille, että tekstailkaa, jos jotain ongelmia tulee. Päiväkodissamme hoitajat täyttävät myös joka päivä Minun Päiväni-sovellukseen kuluneen päiväkotipäivän puuhat. Vanhempi voi lukea päivän tapahtumista jo ennen kuin menee hakemaan lapsen hoidosta. Tästä sovelluksesta tykkään tosi paljon :)

Kotona huonosti syövä lapsemme oli syönyt toisena päiväkotipäivänään ison kulhollisen keittoa ja pyytänyt jopa lisää. Päiväunille meno oli vähän jännittänyt. Taapero oli istunut päikkärihuoneen matolla ja tuijottanut sänkyä. Muut olivat tässä vaiheessa olleet jo unilla. Oman pupun ja tutin tarjoaminen ei ollut auttanut, mutta ei ollut tullut itkukaan. Vain epäilevä tuijotus sänkyä kohti. Lopulta hoitaja oli laittanut tutin tyynyn päälle, jonka jälkeen taapero oli kömpinyt sänkyyn, ottanut tutin suuhun ja sammunut samoin tein.

Menin hakemaan häntä juuri kun ulkoleikit olivat kesken. Taapero ei olisi halunnut lähteä vielä kotiin vaan juoksi minua karkuun. Seuraavat päivät menivät nukkumisen ja päiväkodista lähtemisen osalta jo paremmin. Yhtenä päivänä oli tullut ennen päiväunia pieni itku, joka oli laantunut hoitajan sylillä ja tutilla. Viikkoon mahtui myös yksi kaatuminen pihalla taaperokärryn ja kumisaappaiden kanssa.

Mutta lapsi viihtyy päiväkodissa, jää sinne mielellään, nukkuu ja syö siellä hyvin. Ihan mahtavaa, tämä äiti on niin iloinen tästä, että päiväkotiaika on ainakin alkanut hienosti <3

2. syyskuuta 2017

Hiljaisuus kotona: viikon mittainen mykkäkoulu!

Meillä on ollut kotona viime viikon sunnuntaista asti hiljaista. Keskustelua on käyty nyt jo melkein viikon verran paperilappusten ja Whatsappin välityksellä. Tämä ei ole meille ihan täysin uusi tilanne, sillä olemme olleet lähes samanlaisessa tilanteessa pari kertaa aiemminkin. Silloin meillä ei kuitenkaan ollut lasta, joka nyt varmasti ihmettelee, miksi vanhemmat eivät puhu hänelle mitään tai vastaa ihmettelyihin. Ja aiemmissa tilanteissa vain mieheni on ollut puhekyvytön.

Meillä molemmilla aikuisilla oli viime viikolla kurkut kipeinä ja hiukan lämpöä parina päivänä. Sitten lauantai-illan aikana meiltä molemmilta alkoi ääni hiipua. Ja sunnuntaina ääntä ei tullut enää juuri lainkaan. Emme siis pidä mykkäkoulua perheriidan seurauksena, joka sekin on tosin muutaman kerran koettu, vaan siksi, että meillä molemmilla on kurkunpääntulehdus!




Mieheltäni ääni lähti kokonaan, ei kuulu pihaustakaan! Lääkäri määräsi hänet lääkekuurille ja viikoksi totaaliseen puhekieltoon. Minä pystyin ja pystyn puhumaan vähän, mutta kurkunpääntulehduksen ja äänen menettämisen hoitona usein on se, että pitäisi olla totaalisessa puhekiellossa muutama päivä, olla yskimättä ja etenkin kuiskaamatta, sillä ne rasittavat äänihuulia eniten ja voivat aiheuttaa niihin jopa pysyviä vaurioita. Teetä, kurkkupastilleja ja Buranaa on kulunut varmaan vuoden tarpeen verran yhden viikon aikana. Arvatkaa muuten mitä? On ollut aika kiva aloittaa uusi koulu, jossa pitäisi jutella ja tutustua uusien ihmisten kanssa. Istua hiljaa ja yrittää olla puhumatta. Se on todella vaikeaa! Ja on todella vaikeaa olla vastaamatta, jos joku kysyy jotain. Olisi ollut kiva vaihtaa myös hieman useampi sana ensimmäisen päiväkotiviikon jälkeen hoitajien kanssa. Tässä on taas saanut huomata kuinka tärkeä puhetaito ihmiselle on! Itseäni raastaa tällä hetkellä kotonamme vallitseva hiljaisuus (jos taaperon höpötyksä ei lasketa) sen verran paljon, että varmaan räjähdän kohta! Haluan päästä höpöttämään, lauleskelemaan ja valittamaan :D

Kun ääni palaa perheeseemme, kerron miehelleni kaiken uudesta koulusta ja miten ensimmäinen viikko koulussa on mennyt. Haluan jutella hänen kanssaan kaikesta. Ja haluan myös kysyä taaperolta, miten päivä on uudessa päivökodissa sujunut ja kertoa hänelle mitä tapahtuu seuraavaksi. Tämä on ihan kamalaa :( Voisko tämä tauti nyt vaan mennä pois? Ja olla tarttumatta taaperoon. Sehän tästä vielä puuttuisi kun hänkin sairastuisi! Että tervetuloa vaan uudenlainen arki ja ruuhkavuodet. Toivottavasti saadaan ensi viikolla käyntiin vähän normaalimpi arki ja voi vaikka soittaa toiselle, mitä tarvitsee kaupasta!!



Terkuin,
Doris

31. elokuuta 2017

Maitoallergia ja laktoosi-intoleranssi eivät ole sama asia. Mitä eroa niillä on?

Maitoallergisen lapsen äitinä joudun lähes viikottain selventämään ihmisille sitä, ettei maitoallergia ole sama asia kuin laktoosi-intoleranssi. Lapselleni on tarjottu voita leivän päälle, laktoosittomalla kermalla höystettyä ruokaa sekä hyla-tuotteita. Ihanaa kun tarjotaan, mutta välillä kyllästyttää kuunnella, kun ihmiset selittävät, kuinka maito saa heidänkin mahansa välillä sekaisin ja onneksi laktoosittomia vaihtoehtoja on nykyään hyvin saatavilla.





Maitoallerginen on allerginen maidon proteiinille. Samalla tavalla kuin joku on allerginen kalalle, porkkanalle tai pähkinöille. Maitoallerginen ei siis pysty syömään mitään, mikä sisältää maidon proteiinia, joka esiintyy tuoteselosteissa yleensä myös nimillä hera, heraproteiini, kaseinaatti tai kaseiini. Kyseessä on siis puhtaasti yliherkkyys maidon proteiinille, kun taas laktoosi-intoleranssilla ei ole mitään tekemistä allergian kanssa. Laktoosi-intoleranssissa ihmisellä on maidon laktoosin eli maitosokerin pilkkoutumisen häiriö, joka puolestaan aiheuttaa vatsan väänteitä ja muita oireita. Laktoosi-intolerantikko voi siis käyttää valmisteita, jotka ovat hyla tai laktoosittomia, maitoallerginen ei kumpiakaan, sillä nekin sisältävät maitoproteiinia. Maitoallergiselle maitoproteiinin nauttiminen voi olla hengenvaarallista.

Maitoallerginen lapsi ei siis voi nauttia maitoa, jugurttia, rahkaa, juustoja, hapanmaitotuotteita, suurinta osaa valmislastenruuista, jäätelöä, voita, eikä montaa muutakaan juttua, joiden tuoteselosteessa mainitaan jokin maidon monista nimistä. Ainakaan ihan pienenä. Suurella osalla lapsista maitoallergia paranee kouluikään mennessä, joissain tapauksissa paljon aiemmin ja joissain harvoissa tapauksissa ei koskaan.

Meillä maitoallergia on seurannassa TYKS:n lasten allergiapolilla, josta saamme ohjeita sen hoitoon.
Onneksi kaurasta, soijasta, mantelista ja muista on valmistettu markkinoille maidottomia tuotteita jäätelö-, jugurtti- ja välipalarintamalle. Ja koko ajan valikoima kasvaa vain.


Terkuin,
Doris


30. elokuuta 2017

DIY Suloinen vaaterekki

Kauniin, edullisen ja yksinkertaisen vaaterekin saa tehtyä helposti itse. Minä tein sellaisen meidän pikkuvessan katosta roikkumaan. Rekkiin voi laittaa vaikka seuraavan päivän päiväkotivaatteet valmiiksi odottamaan tai ihan minkä käyttötarkoituksen sille itse keksii. Aluksi ajattelin laittaa siihen roikkumaan myös pyykkipussin, mutta täyttyessään pyykkipussi näytti melkein seinää vasten roikkuvana liian hallitsevalta makuuni.




Tein vaaterekin 30 mm paksusta pyörölistasta. Hioin listan hiomapaperilla. Leikkasin nahkanauhasta kaksi metrin pätkää ja solmin pätkän toiset päät tiukasti listan ympärille, toiset kattoon laittamiini pieniin koukkuihin.  Helmet, jotka pujotin nahkanauhaan, maalasin eri värisiksi kalkkimaaleilla.






Terkuin,
Doris

28. elokuuta 2017

Ihanaa, kotiäitiys on ohi!

Pari vuotta sitten odottaessani esikoistamme, hänen lisäkseen odotin kuin kuuta nousevaa, että äitiysloma alkaa ja pääsen hyppäämään pois työelämän oravanpyörästä.  Silloin ajattelin, että en varmaan koskaan halua, että äitiysloma+hoitovapaa loppuu. Ihanaa leipoa ja askarrella lapsen kanssa kaikki päivät, ja työnnellä vaunuja onnellisen näköisenä kylän raitilla. Ajatuskin siitä, että lapsi menee joskus päiväkotiin ja paluu arkeen koittaa, ahdisti, vaikka tiesin, että olen kotona lapsen kanssa ainakin yli vuoden, ehkä jopa kaksi.

Nuo vaaleanpunaiset lasit tipahtivat kyllä aika nopeasti silmiltäni kotiäitiydestä jo ensimmäisten viikkojen jälkeen oltuani vauvan kanssa päivisin kaksin kotona. Vauva vaati paljon, kodin seinät alkoivat kaatua päälle ja ainainen väsymys kiristi koko perheen tunnelmaa. Äitiysloma ei todellakaan ole millään tavoin lomaa. Eikä sen jälkeen alkava hoitovapaakaan. Lapsi kasvoi ja vauvasta tuli taapero, joka kaipaa koko ajan puuhaa ja tekemistä. Hyppii seinille jos sadepäivän vuoksi ei lähdetä useaksi tunniksi puistoon. Alkoi tuntua siltä, että en vain yksinkertaisesti keksi enää riittävästi puuhaa hänelle päivisin ja olisi aika laittaa hänet ikäistensä seuraan päiväkotiin. Missään nimessä en olisi halunnut laittaa vuoden tai jopa alle vuoden ikäistä päiväkotiin, sillä halusin kuitenkin huolehtia omasta pienestä vauvastani vielä itse. Mutta uskon, että taaperolle ja sitä vanhemmalle varhaiskasvatuksen ammatilaisten päivittäinen seura on vain hyväksi.




Kaikki tapahtui jotenkin suunnittelematta ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Minun ei tarvinnut tehdä päätöstä, milloin palaisin epämieluisaan työelämääni ja milloin lapsi olisi tarpeeksi vanha päiväkotiin. Lähellemme aukesi uusi päiväkoti, johon haimme lapselle paikan jo keväällä ihan vain varoilta, jos syksyllä jotain muutoksia kotiäitiyteeni tuleekin. Sitten pääsin kouluun, lapsi ehti varttua kesän aikana puolentoistavuoden ikään ja yhden päiväkodissa meidän vanhempien kanssa harjoitellun päivän jälkeen olin mielelläni viemässä lapseni sinne seuraavinakin päivinä. Ja lapsi oli myös mielellään sinne jäämässä. Ajatus päiväkodista ei tuntunut yhtään pahalta. Se ei itkettänyt eikä oikeastaan tuottanut juuri muitakaan epämiellyttäviä tuntemuksia. Lähinnä helpotusta. Toivon, että nyt alkava uudenlainen arki toisi uudenlaisen ajattelutavan. Olen viimeiset puoli vuotta miettinyt keinoa päästä pois kotoa tekemään omia juttuja, nyt toivottavasti kaikki päivät niiden omien juttujen parissa odotan, että pääsen kotiin perheeni luo :) Tämä on vielä vähän tabu, josta harva varmasti puhuu ääneen. Päivähoidon aloitus ei saa mennä helposti eikä sinne jättämiseen saisi kenelläkään olla matalaa kynnystä. Usein päiväkodin aloituksesta puhutaan vain siihen sävyyn, että se on maailman kamalin pakko kun kotiäitiys loppuu ja lapset on jätettävä hoitoon, ja päiväkodin pihalla itkee sekä äiti että lapsi monena aamuna.

Kotona olo oli kuitenkin ainutlaatuista, ihanaa aikaa tavallaan, mutta tässä hetkessä en kaipaa tuota aikaa yhtään. Toki varmasti kotona oloonkin tottuisi ja jos lapsia olisi useampi, heistä olisi seuraa toisilleen. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät halua samoja asioita, vaikka äitiys heitä yhdistääkin. Monet naiset voisivat viettää jopa kymmenen vuotta kotiäitinä. Minua pelkkä kotiäiti-nimityskin puistattaa. Tärkeää työtä, mutta olkoot ne kotiäitejä, ketkä oikeasti nauttivat siitä ja ovat siinä hyviä. Me muut voidaan tehdä sitten jotain muuta. Vaikka iloita siitä, että pienetkin lapset saa laittaa päivähoitoon, jos omatunto sallii tai uraputki vaatii :)


Syysterkuin,
Doris

24. elokuuta 2017

Taaperon ensimmäinen huvipuistokokemus: Särkänniemi!

Elokuun lopulla oli mukavaa viettää muutama tunti Särkänniemen huvipuistossa. Ihmisiä oli vähän ja tungosta ei missään. Mietin, kannattaako alle 2-vuotiasta viedä vielä huvipuistoon ja ymmärtääkö hän siitä mitään? Luin Särkänniemen nettisivuilta, että pääsy huvipuistoalueelle on maksuton samoin kuin alle 2-vuotiaille soveltuvat laitteet. Alle 2-vuotiaille oli kolme ilmaista laitetta: possujuna, laivakaruselli ja leppäkerttukaruselli. Yli 100cm pitkille olikin sitten jo vähän laajempi laitevalikoima ja kovasti meidänki taapero haikaili autoradan perään.





Särkänniemessä oli ilmaisten pikkulasten laitteiden lisäksi perheen pienimmille ja vähän isommillekin huippukiva Angry Birds- leikkipuisto. Leikkipuistoon oli ilmainen sisäänpääsy. Lisäksi leikkipuistossa oli oma alue leikkeihin pienimmille lapsille.







Tämä oli taaperon ensimmäinen huvipuistokokemus ja minun ensimmäinen Särkänniemen reissuni. Olen katsellut sitä aiemmin elämässäni vain ohi ajavan junan ikkunasta. Olin jotenkin ajatellut Särkänniemeä isommaksi paikaksi kuin se oli. Vaikka laitteita siellä vauhdinnälkäisille on kyllä ihan riittämiin. Ja laitteiden lisäksi oli tarjolla ainakin Akvaario, Koiramäen eläinpuisto sekä Tampereen oma ylpeys Näsinneula.

Mitä mieltä taapero oli hänelle sopivista laitteista? Hän istui kiitollisena possujunassa (yksin!) ja myöhemmin vielä aaltoilevassa laivakarusellissa. Huvipuisto-päivä oli hänelle sen verran voimia vievä, että väsymys tuli ennen kuin pääsimme leppäkerttukaruselliin.

Mies kävi testaamassa uutta Hypeä ja jo aiemmin hyväksi havaittua Tornadoa yksittäislipuilla. Minulle tosiaan riitti käymättä itse laitteissa, että näin laitteiden vauhdin tuoman ilon perheen miesten kasvoilla.







Särkänniemen laitteissa pääsee huvittelemaan tällä kaudella vielä tämän viikon jälkeen parina syyskuun viikonloppuna.

Terkuin,
Doris

23. elokuuta 2017

Voita lippu Habitare-messuille!

Sisustusmessujen ykkönen on taas täällä! Suomen suurin huonekalu-, sisustus- ja designtapahtuma Habitare järjestetään tänä vuonna Helsingin Messukeskuksessa 13.-17.9.2017



Voit osallistua lippuarvontaan instagram-tililläni @unelmalandia. Sieltä löydät samaisen kuvan kuin yläpuolella ja tarkemmat ohjeet arvontaan osallistumiseen.


Onnea arvontaan!
Doris

21. elokuuta 2017

Arjen pelastus: Superkasvissosekeitto

Kasvissosekeitto on ehdoton arkiruokien pelastaja: nopea ja maistuu kaikille. Ne, joille se ei pelkästään suolalla maustettuna maistu, voivat lisätä siihen erilaisia itämaisia mausteita ja tulisuutta, tai laittaa vaikka pinnalle creme fraichea tai raejuustoa. Tällä kasvissosekeitolla nälkä pysyy poissa pidempäänkin ilman raejuustoa, sillä keitossa on punaisia linssejä ja härkäpapurouhetta tuomassa ruokaisuutta.






Superkasvissosekeitto


1 parsakaali
1 kukkakaali
1 punasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 punainen paprika
1 dl punaisia linssejä (huuhdottuna)
1 dl Härkis-härkäpapurouhetta ("kuivapaino")
vettä
1tl curry-maustetta

Huuhtele ja pilko kaikki kasvikset. Laita ne kattilaan kiehumaan n.20 minuutin ajaksi tai kun kaalit tuntuvat kypsiltä haarukalla kokeiltaessa. Lisää keittoon loppuvaiheessa linssit ja härkäpapurouhe sekä mausteet. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Kaada nestettä pois johonkin astiaan, ettei keitosta tule liian löysää. Soseuta. Lisää keitosta pois kaatamaasi nestettä tarpeen mukaan. Valmis!



Terkuin,
Doris

19. elokuuta 2017

Lapselle maitotuotteisiin totaalikielto

Maitoallergisen lapsen kanssa elämä on haastavaa. Maitoaltistus vuoden maidottomuuden jälkeen aloitettiin tänä kesänä TYKS:n ohjeiden mukaan kotona. Pari ensimmäistä kertaa tosiaan sujui ongelmitta, sitten seurasi vakavampi reaktio, jonka jälkeen pidimme maitotuotteista viikon tauon. Sitten jälleen kerran kokeilimme juustoraastetta ruoassa, josta ei aiemminkaan ollut reaktiota ensimmäisillä kokeilukerroilla tullut.




Reaktio seurasi välittömästi. Lapsi söi ruokaa käsin, joten kädet alkoivat punoittaa, kutista ja turvota. Punaiset läiskät leivisivät pitkin kasvoja. Emme olleet mieheni kanssa uskoa silmiämme. Päätimme tehdä seuraavana päivänä tismalleen saman ruoan uudestaan ilman juustoraastetta, jos lapsi olisikin allerginen ruoan jollekin muulle osalle. Mutta ei, toisena päivänä tehdystä juustoraasteettomasta ruoasta ei tapahtunut mitään!

TYKS:n lasten allergiapolilta saimme ohjeet olla nyt totaalisesti ilman maitotuotteita, sillä nyt myös aiemmin "sopinut" juustoraaste aiheutti oireita. Mitään maitoproteiinia sisältävää ei saa kokeilla, ennen kuin menemme syyskuussa polille kontrolliin. Sitten mietitään uusia vaihtoehtoja, mitä tehdään seuraavaksi. Toivotaan, että joku siedätyshoitomahdollisuus löytyy, sillä on todella haastavaa, jos hän joutuu varomaan maitotuotteita seuraavat vuodet tai jopa loppuikänsä :(


Edelliset kirjoitukseni maitoallergiasta voit lukea:

Miten lapsen maitoallergia todettiin?
Kuuleeko TYKS, lapsemme sai maitoa!
Maitoallergisen taaperon ensimmäinen maitokokeilu


Viikonlopputerkuin,
Doris

17. elokuuta 2017

Tällainen on puolitoistavuotias taapero!

Taaperomme on ollut maailmassa nyt puolitoistavuotta ja paljon on ehtinyt tuona aikana kehityksessä tapahtua. Miten vuodessa voikaan kasvaa niin paljon? Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri tahtiin. Listasin, mitä kaikkea meidän taapero on tähän ikään mennessä jo oppinut :)




  • Kävelee ja juoksee
  • Konttaa ja usein haluaa, että otetaan konttauskisoja 
  • Kiipeää sohvalle ja osaa tulla sieltä myös nätisti alas
  • On kiinnostunut ruoasta, syö mieluiten itse käsin. Joskus myös lusikalla ja haarukalla.
  • Ilmaisee nälkänsä menemällä syöttötuolin viereen ja haikaillen pöytää kohden. Osoittelee myös sormilla haluamiaan ruokia.
  • Sanoo paljon tavuja ja huvittavia sananpätkiä, joista jopa tietää, mitä hän niillä tarkoittaa. Esimerkiksi pä= leipä, mmi=muumi, na=nappi, po=mopo, pu=lamppu, py= kylpy, ku-ku=kukkuu, muti=smoothie, putti=puisto, mente=mansikka, pom=pallo
  • Oikeita sanojakin tulee mm. kakka, kukka, pupu, auto, kenkä, tätä, anna, ei, äiti, mummi, ukki, mennään, tutti, vettä
  • Ymmärtää paljon enemmän puhetta kuin osaa itse tuottaa. Osaa esimerkiksi noutaa oikean tavaran, jos pyytää. Kuka tarvitsee koiraa :D?
  • Osoittelee asioita, joista on kiinnostunut
  • Uhmaa kieltoja ja käskyjä. Jos kielletään, tekee ainakin kuusi kertaa saman asian uudelleen. Tai alkaa itkeä kun loukkaantuu kielloista.
  • Tietää tasan tarkkaan millä saa kiinnitettyä vanhempien huomion itseensä, jos me vanhemmat vaikka istumme hetken pöydässä kahvilla olematta hänen kanssaan leikkimässä
  • Tanssii, kun kuulee musiikkia
  • Matkii ilmeitä, eleitä ja oikeastaan ihan kaikkea.
  • Halaa ja pussaa paljon, etenkin äitiä <3
  • Osaa laittaa television, stereot (kivikautinen sana, mutta mummin luona vielä tällaiset on :D) sekä pyykkikoneen päälle. Muutenkin kaikki paineltavat napit ovat aikamoinen hitti.
  • Osaa avata kaikki laatikot ja kaapit. Myös jääkaapin. 
  • Osaa viedä tavarat takaisin niille kuuluviin paikkoihin pyynnöstä, esimerkiksi raivata lelut takaisin lelukoriin. 
  • Käy toisinaan potalla tarpeillaan
  • Pelaa älypuhelimella omaa Pikku Kakkos-sovellusta ja leikkii puhelin korvalla soittavansa jollekin
  • Selaa itse paljon lehtiä ja kirjoja, mutta harvoin jaksaa keskittyä siihen, että hänelle luettaisiin sylikkäin esimerkiksi iltasatua
  • Hassuttelee ja tietää myös itse olevansa hauska


Mitä teidän puolitoistavuotiaat osaa tai ovat aikanaan osanneet?


Terkuin,
Doris



16. elokuuta 2017

Ihanien yksityiskohtien asuntomessut 2017, osa 2

Tämän vuoden asuntomessuilla huomioni kiinnittyi erityisesti valaisimiin ja kasveihin. Valitettavasti messukohteet ovat sulkeneet ovensa jo tältä vuodelta, mutta tässä vielä muutama kaunis yksitysikohta tämän vuoden messutaloista.






Olisin halunnut viedä messuilta kotiin kaikki kasvit, mitä siellä näin. Minusta on tullut oikea kasvifani!





Upeiden valaisimien ja kasvien lisäksi bongasin messutaloista monta kaunista peiliä.








Ensi vuonna messuillaankin sitten Porissa. Tuskin maltan odottaa, että ensi kesänä pääsee vierailemaan taas uusiin upeisiin asuntomessukohteisiin :)