Kaksplus.fi

31. joulukuuta 2016

Kiitospuhe vuodelle 2016

Kiitos vuosi 2016! Olit jopa edellisvuotta anteliaampi. Päästit minut töistä hetkeksi vapaalle. Annoit aikaa asioille, joita en ehtinyt aiemmin toteuttaa. Laitoit minut elämäni kovimpaan fyysiseen koetukseen ja muutit kehoni. Teit minusta äidin. Enempää sanoja ei tarvita. Sehän on selvää, että muutit meidän elämässämme kaiken. Parempaan suuntaan, vaikken sinun tarjoamana keväänä univajeessa ja väsymyksen mustimmissa hetkissä aina tätä mieltä ollutkaan. En muuttaisi vuodessa mitään. Se on ollut elämäni käännöskohta, jonka annoit tapahtua. Tästä on hyvä jatkaa ja ottaa ilolla uusi vuosi vastaan.








Malja menneelle, malja tulevalle
Doris

29. joulukuuta 2016

Meidän vuosi 2016 kuvina


TAMMIKUU  Eipä tiennyt tyttö kuvanottohetkellä mihin koitokseen parin viikon päästä joutuu


HELMIKUU Poika on tullut kotiin <3


MAALISKUU  Uuden elämän opettelua. Opetellaan muuten vieläkin



HUHTIKUU Vappuaatto 2016

TOUKOKUU Ensimmäinen äitienpäivä ja miehen keräämät valkovuokot <3


KESÄKUU Joka kesä raksataan jotain, tänä vuonna tämä kuvassa oleva terassin laajennus oli kesäkuussa vielä alkutekijöissä



HEINÄKUU Ja Joensuu. Ja taivaallista jäälattea ja Ilosaarirockia.



ELOKUU Marjametsässä



SYYSKUU. Kantarellit säilöön talvea varten.

LOKAKUU. Eräänä kauniina aamuna

MARRASKUU Ikkunasta näkyi, että lunta oli satanut yön aikana paljon ja ulkona oli kaunista

JOULUKUU. Äiti oli hurahtanut pillihimmeleihin. Niitä oli meidän joulunviettopaikka pullollaan.



Meidän vuosi 2016 kuvina -postauksella osallistun Pieni lintu- blogin Muistoja 2016- kuvahaasteeseen,

Doris


27. joulukuuta 2016

Passi vauvalle

Meidän perheen lomamatka alkaa lähestyä, joten oli aika hoitaa tarvittavat asiakirjat kuntoon. Vauva tarvitsee nykypäivänä myös oman passin, eikä häntä voi liittää kummankaan vanhemman passiin.




Oma passi vauvalle on nykypäivänä pakollinen, jos mielii ulkomaille vauva mukanaan. Sitä varten täytyy tehdä hakemus netissä tai poliisin lupapalvelupisteessä. Sitä ennen täytyy ottaa asianmukainen passikuva, mieluiten liikkeessä, joka toimittaa kuvan suoraan sähköisesti poliisille ja antaa hakijalle kuvakuitin, jossa on yksilöllinen kuvatunnus. Alaikäisen passia hakiessa pitää lähes aina käydä lupapalvelupisteessä poliisilaitoksella tunnistautumassa. Toiselta vanhemmalta tarvitaan myös kirjallinen suostumus lapsen passin hakuun. Meillä minä toimin passin hakijana ja mieheni täytti suostumuslomakkeen sähköpostitse.

Eniten haastetta passin hakemisessa saattaa tuottaa passikuva. Kuinka saada vauva pidettyä kuvan oton aikana paikoillaan, silmät auki kohti kameraa ja suu kiinni? Kuvan ottamista meidänkin perheessä eniten jännitettiin, sillä useimmiten pikkuherra hymyilee tai tuijottaa suu auki, kieli ulkona ihmeissään maailman menoa. Mutta kun kuvaaja kameran kanssa ilmestyi, jähmettyi pikkuherra tyylikkääseen passikuva ilmeeseen suu kiinni kohti kameraa. Ja täydellinen passikuva oli valmis muutamassa sekunnissa!

Viikon päähän varasimme poliisin lupapalvelupisteeseen tunnistautumisajan, jossa me molemmat vanhemmat olimme pikkuherra mukanamme. Virkailija tarkisti, että meillä istuu turvakaukalossa samannäköinen henkilö kuin hänen koneella näkyvässä passikuvassa sekä meidän vanhempien henkilöllisyydet mukanamme olleista passeista. Toinen vaihtoehto vanhempien henkilöllisyyden todistamiseen olisi ollut voimassa oleva henkilökortti. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, ettei ajokortti kelpaa viralliseksi henkilöllisyystodistukseksi.


Terkuin,
Doris


23. joulukuuta 2016

Kadotettu joulufiilis

Pimeät pellot ja niiden keskellä maalaistalo, jossa puoli sukua kokoontui joulunviettoon. Juostiin serkkujen kanssa ikkunasta toiseen kiljuen, kuka näki ensimmäisenä joulupukin nutun vilahtavan. Monta lapsuuden jouluani kului näissä merkeissä. Kunnes eräänä vuonna joulufiilis ja se kaikki kutkuttava jännitys mahan pohjasta oli kadonnut. Alkoi tuntua hyvältä jäädä kotiin jouluaatoksi perheen kesken, käydä saunassa ja avata lahjat. Isä edelleen joka joulu muistaa mainita, kun lahjat ovat saunareissun aikana ilmestyneet kuusen alle, että pukki on käynyt. Kaikkihan sen tietää, että minä ne lahjat olen sinne asetellut.




On ollut kunnia saada kolmihenkiseen joulupöytäämme muutama vuosi sitten mukaan yksi henkilö lisää. Mieheni, joka joka vuosi suostuu viettämään joulun idän talven ihmemaassa. Sama kaava on silti jatkunut jo vuodesta toiseen: Minä valmistan aattoaamuna laatikoita ja Joulupukin kuumalinja pyörii taustalla. Ja tämäkin vain siksi, että siitä saa itselleen edes vähän joulufiilistä ja yrittää päästä tunnelmaan. Joulu on kiva, mutta silti aina aattoiltana pään tyynyyn painaessa mietin, että tässäkö tämä taas oli?

Jo yli kymmenen vuotta sitten harmittelin vanhemmilleni, kun joulu ei tunnu enää samalta kuin ennen. Tähän isäni aina totesi, että joulu on lasten juhla, ei se aikuisena enää tunnu samalta kuin lapsena. Tylsä aikuisuus. Joulussa tärkein asia on hyvä ruoka. Ja sekin saa ahdistumaan, kun joka vuosi tulee syötyä liikaa. Nyt tietysti odotukseni tulevia jouluja kohtaan ovat korkealla, sillä luulen, että saan ripauksen kadotettua joulufiilistäni takaisin pikkuherran myötä. Kaikki joulussa ja muissakin asioissa on hänestä ihmeellistä. Voi alkaa satuilla tontuista ja Joulupukista, etsiä innolla mantelia joulupuurosta palkinnon toivossa ja antaa hänen tietysti löytää se ensimmäisenä.




Tämä joulu on hänen ensimmäisensä. Tuskin hän siitä vielä mitään sen enempää ymmärtää kuin sen, että kuusen oksilla roikkuu kimaltelevia palloja, joita tekisi mieli repiä alas ja maistaa. Mutta onpahan kerrankin kuusen alla lahjoja enemmän jollekin muulle kuin minulle :)



Ihanaa joulua kaikille,
Doris

21. joulukuuta 2016

Stressivapaat joululahjat toisillemme

Tänä vuonna otimme mieheni kanssa saman ostotaktiikan joululahjojen kohdalla käyttöön, jota ollaan useita vuosia vaalittu toistemme syntymäpäivälahjojen kohdalla: kumpikaan ei osta erikseen mitään vaan ostetaan jotain yhteistä ja tarpeellista. Syntymäpäivälahjaksi ollaan hankkittu mm. meille uusi sänky ja käyty hieman tyyriimmällä ravintolaillallisella.

Mies on yrittänyt lähes joka joulu päästä helpommalla ja samaan tilanteeseen kuin syntymäpäivinä, että emme ostaisi toisillemme mitään. Mutta minä olen aina halunnut, että edes jotain pientä hankitaan. Mielestäni lahjan hankinta toiselle pakottaa pysähtymään arjessa ja ajattelemaan toista. Mistä toinen pitää? Mistä hän voisi tulla iloiseksi? Mistä pienistä jutuista hän haaveilee?




Tänä vuonna hellyin ja ehdotin itse, että ostetaan toisillemme jotain, mikä on ollut ostoslistalla jo pidemmän aikaa? Ollaan tässä vuosien saatossa käyty läpi perus koru-, hajuvesi-, alusvaate-, lahjakorttiosasto, joten tänä vuonna tuli sellainen tunne, että haluan jotain, mitä voin itse valita ja oikeasti tarvitsen. Ilman sen suurempia yllätyksiä.

Marssimme urheiluliikkeeseen ja molemmat valitsivat sieltä itselleen uudet, omaa harrastusta tukevat jalkineet. Minä valitsin klossi- eli pyöräilykengät lähes 10 vuotta vanhojen edellisten tilalle ja mies puolestaan valitsi uudet sisäpelikengät. Kotiin päästyä löimme kättä päälle, että tässä on ne joululahjat sitten ja muuta ei hankita! Ei edes mitään pientä. Ja kumpikaan ei hanki, ettei tule kuusen alla paketteja avatessa paha olo, kun huomaa, että toinen olikin hankkinut silti jotain, vaikka sovittiin, että ei hankita.

Tuli kuulkaas hyvä olo. Tämän saatan haluta toteuttaa tulevinakin jouluina. Lähti pois osa joulustressistä, sillä vaikeimman lahjan hankinta poistui kuvioista. Mies ei nimittäin useinkaan osaa toivoa mitä haluaa ja tottakai haluan siinä tapauksessa yllättää ja keksiä jotain supermahtavaa. Nyt ei tarvitse, sillä hän on iloinen uusista kengistään :)

Terkuin,
Doris 

20. joulukuuta 2016

Anna väsyneille vanhemmille lahjaksi aikaa

Arjen pyörityksessä, vauva- ja ruuhkavuosien keskellä saattaa unohtaa kuka on. Samassa rytäkässä voi helposti unohtaa myös sen toisen. Sen ihmisen, joka toinen oli ennen kroonista väsymyskauttaan, ne piirteet joihin rakastui ja yhdessä olemisen perimmäisen tarkoituksen.

Kuten olen jo aiemmin todennut, oma aika ja mieheni kanssa kahdestaan vietetty aika, ovat meidän perheen jaksamisen kannalta tärkeitä asioita. Molemmilla on omia harrastuksia, joissa pääsee irtaantumaan kotioloista. Kahdestaan, pikkuherran ollessa mummin hyvässä hoidossa, käymme muutaman viikon välein syömässä, elokuvissa tai ihan vaan ruokakaupassa. Tietysti kaikki vanhemmat eivät välttämättä osaa kaivata kahdenkeskistä aikaa. Mutta luulen, että se tekisi hyvää monille pienten lasten vanhemmille. Olla hetki vain minä ja hän, eikä äiti ja isä.




Meidän kymmenkuinen pikkuherra ei ole ollut vielä yökylässä. En tiedä raaskisinko häntä vielä yökylään jättääkään, mutta olisihan se kieltämättä houkutteleva ajatus päästä vaikka yhdeksi yöksi kylpylään rentoutumaan, nauttimaan rauhallisesta illallisesta ja nukkumaan yksi yö ilman ainuttakaan herätystä.

Jokainen tietysti päättää itse, milloin oma lapsi on valmis jäämään yökylään. Tai edes hetkeksi päiväsaikaan hoitoon jollekin tutulle. Aluksi itsekin arkailin pikkuherran jättämistä isovanhempien hoiviin ja vilkuilin leffateatterissa puhelinta 10 minuutin välein. Aina uusi onnistunut hoitokerta antoi uskoa siihen, että lapsi kyllä pärjää hetken. Ja äitikin pärjää hetken.

Vanhempien yhteistä omaa aikaa voi tietysti rajoittaa se, jos tukiverkko ja isovanhemmat asuvat kaukana vauva-arkea pyörittävästä perheestä. Ystävilläkin on mahdollisesti omat perheet, arjen kiireet ja pahimmillaan luulo, että perhe-elämään siirtynyt pariskunta haluaa olla kotona perheen kesken rauhassa, eivätkä he kaipaa enää kutsuja illanviettoihin.

Mielestäni yksi ylivoimaisesti paras lahja uusien pussilakanoiden sijaan vauva-arjen keskellä oleville vanhemmille olisi lahjakortti, joka sisältää lastenhoitoa isovanhemman tai ystävän toimesta. Joko päiväsaikaan järjestetty muutaman tunnin pituinen kahdenkeskinen aika, joilloin olisi mahdollisuus käydä esimerkiksi rauhassa syömässä tai vuorokauden mittainen miniloma kylpylässä, omalla kesämökillä tai vaikka kotikaupungin hotellissa ilman lapsia. Lahjan antajan täytyy toki hieman tietää, minkä pituiseen eroon vanhemmat ja lapset olisivat valmiit tai ainakin antaa lahjakortille mahdollisimman pitkä voimassaoloaika, että ajatusta kahdenkeskisestä ajasta ehtii kypsytellä, jos siihen ei vielä ole valmis :)



Mukavaa joulunodotusta,
Doris


19. joulukuuta 2016

DIY Joululahjaksi keksipurkki

Onko vielä osa joululahjoista hankkimatta tai haluaisit antaa jotain itse tehtyä? Itse tehdyt ruokalahjat ovat jouluna aina kivoja. Niiden eteen voi nähdä paljonkin vaivaa tai sitten näin aaton lähestyessä toteuttaa ruokalahjan, jonka lahjan saaja tekee loppuun itse. Keksiainekset purkissa ovat olleet diy-joululahjojen suosiossa jo muutaman vuoden ja leivonta-ainespurkkilahjoja on ilmestynyt myös ruokakauppojen jouluosastoille.





Ostin kookkaita purkkeja, kiedoin koristenauhan purkin ympärille, kirjoitin ja tulostin ohjelapun, jonka laitoin nauhaan roikkumaan. Askartelin lisäksi helmi-ja lumihiutalekoristeita.


Tätä kaikkea pinosin keksipurkkiin:

4 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
2 dl hasselpähkinärouhetta
0,5 dl mantelirouhetta
1, 5 dl sokeria
100 g rouhittua suklaata
100 g ranskanpastilleja

Kirjoitin lisäksi lappuun: 1 muna ja 150 g voita. Uuni 185 astetta, paistoaika n. 15-20 minuuttia.





Lahja on helppo ja kiva toteuttaa yhdessä myös lasten kanssa :)

Doris

18. joulukuuta 2016

4. adventtisunnuntai

Tänään vietetään 4. adventtisunnuntaita ja jäljellä on enää kuusi yötä jouluaattoon. Tämä adventtisunnuntain aamu ja vähän eilinenkin vierähti täytekakkuhommissa. Pyrin joka joulu tekemään jonkin jouluisen kakun joulupöytään.




Miksi jo nyt? Siksi, että osalla sukulaisistamme on uusperhe-kuvioita ja joulu täytyy jakaa useaan palaan. Yleensä näin viikkoa ennen joulua kokoonnumme anopin luokse pienen suvun kesken nauttimaan jouluruuista ja joulun tunnelmasta. Lähempänä aattoa menemme joululounaalle vielä mieheni isän luo ja aaton vietämme minun sukulaisteni parissa. Tämä kuvio on ollut meille tuttu jo monta vuotta.

Tänä jouluna oli tarkoitus vaihtaa suunnitelmaa niin, että lähes kaikki lähisukulaiset tulevat meille jouluksi kun pikkuherrakin on jo viime joulusta poiketen maailmassa. Mutta eihän me mitään perinteitä osattu rikkoa. Ja oli liian monta liikkuvaa osaa, että iso sukujoulu meidän kotona olisi toteutunut, joten jatketaan vanhalla hyvällä kaavalla. Onhan siinä puolensa, mennä kolme kertaa valmiiseen pöytään ;) Tosin aattoaamuna, perinteitä rikkomatta tässäkään asiassa, valmistan itse jouluruuista laatikot ja lohisalaatin.




On jotenkin vaikeaa alkaa luomaan omaa joulua omaan uuteen kotiin. Ajatus siitä oli helppo, mutta kaiken toteuttaminen ja pelko siitä, että tuntuuko se sitten enää joululta jos ei tehdä kaikkea niin kuin ennen? Ajateltiin, että tämä joulu mennään nyt vielä ainakin näin, levällään ja monessa päivässä viikon ajan. Mutta ehkä ensi jouluna jo viime vuonna ostettu tuoksuton joulukuusi löytää paikkansa jostain meidän kodin nurkasta.


Mukavaa joulunodotusta,
Doris

16. joulukuuta 2016

DIY Joulukoriste

Törmäsin netin syövereissä paperipusseista tehtyyn koristetähteen syksyn aikana. Liimaa, leikkaa ja ripusta! Todella helppoja ja kauniita koristeita ja vain paperipussivalikoima luovuuden rajana. Eikä sekään, sillä ystävän vinkkaamana päätin kokeilla suodatinpusseja pienempien koristeiden tekoon.





Harmaaraidallisista paperikarkkipusseista askartelin syksyllä pari suurempaa tähtikoristetta. Eräänä iltana tv:n ääressä tein suodatinpusseista pari kokeiluversiota. Niistä tuli sen verran kauniit, että ripustin ne raitatähtien kanssa ikkunan pieleen :)

Jaan teille nyt ohjeen suodatinpussi-koristeiden tekoon, mutta paperipusseista koristeen saa tehtyä samalla periaatteella. Kamera on mieheni kanssa Ranskassa, joten kuvat ovat huonompilaatuisia puhelinkuvia. Sorry `bout that!


Laita liimaa pussin pintaan piirtämieni viivojen osoittamalla tavalla. Laita seuraava pussi liimatun alueen päälle samoin päin kuin edellinen. Toista liimaus ja liimaa pinollinen pusseja. Tekemissäni koristeissa pusseja on liimattu pinoon toiseen 10 ja toiseen 15.

Anna pinon liimausten kuivua hyvin. Kuivumisen jälkeen leikkaa saksilla haluamasi muoto koristeelle. Itse leikkasin myös muutaman millin suodatinpussin "pohjasaumasta" pois, ettei sauma jää koristeen sisään niin suureksi. Laita sitten liimaa pinon pohja- ja kansipalaan samalla tavalla kuin aiemmin. Laita pohja- ja kansipala vastakkain ja tadaa, sinulle on auennut paperikoriste :)

Tässä muutama vinkki, miten suodatinpussin reunan voi leikata koristeen erilaisen muodon aikaansaamiseksi. Tässä leikkaamisessakin vain luovuus on rajana :)





Terkuin,
Doris


14. joulukuuta 2016

Paketoi ekologisemmin

Joululahjojen paketointiin ei tarvitse joka vuosi hankkia uusia lahjapaperirullia ja metritolkulla muovinarua. Kannattaa tehdä katsaus kodin kaappeihin, joista voi löytyä yllättävän paljon paketointiin kelpaavia materiaaleja. Kaappien kätköistä löytyneistä materiaaleista voi syntyä tämän joulun upeimmat paketit <3




Paketoin tänä vuonna lahjat ylijääneeseen tapettiin, paperipusseihin ja meille tuotujen lahjojen laatikoihin, joita olin säilyttänyt vailla päämäärää. Lahjoja voi paketoida myös sanomalehtipaperiin tai ompelusta ylijääneisiin kankaisiin. Ylijääneistä kankaista voi esimerkiksi leikata suikaleita, joilla saa tehtyä paketteihin näyttäviä rusetteja. Itse käytin lahjanaruna juuttinarua ja kangasnauhaa, jota olin aiemmin hankkinut muuhun tarkoitukseen.


Paperipussin voi sulkea narulla. Laita naru pussin päälle, rullaa reunaa alaspäin tiukalle rullalle niin, että naru jää rullan sisään. Solmi päät rusetille.

Revin laatikon päällä olleen tarran pois ja leikkasin kuviopaperista sen päälle ympyrän, jonka liimasin laatikon pintaan.

Nuottikuvioitu paperi sopi laatikkoon täydellisesti, sillä paketissa on lahjana soitin pikkuherralle

Taioin tapetista paketin. Tapetti sopii parhaiten kovien lahjojen paketoimiseen.



Hauskoja paketointihetkiä,
Doris


12. joulukuuta 2016

Well hello Kaksplus!

Mies on työmatkalla, lapsi iltapuuro masussa yöunilla ja minä istun lattialla teekupin kanssa ja mietin, mitä ihmettä tänään onkaan tapahtunut? Minusta on nimittäin tullut uusi bloggaaja Kaksplussan blogiverkostoon. Jipii! Tämä vaatisi mielestäni lasin kuplivaa vaniljateen sijaan, mutta annetaan teen toimittaa juhlajuoman virkaa näin arki-iltana :)

Blogini Unelmalandia on sopiva sekoitus omakotitaloilua, sisustusta, vauva-arkea ja perhe-elämää Suomen entisen pääkaupungin lähipiiristä.



Tässä matkan varrella olen asustellut 8 vuotta myös nykyisessä pääkaupungissa ja sitä ennen hieman idempänä Suomea, Joensuussa. Helsinki-vuodet saivat jäädä, kun päätimme mieheni kanssa päästä lähiöstä lähemmäksi luontoa, rakennuttaa omakotitalon ja yrittää saada perheenlisäystä. Olimme onnekkaita, sillä nämä unelmat kävivät toteen.

Olen ikuinen haaveilija ja kaiken kauniin ihailija. Voisin istua tuntikausia tuijottaen ensilumen värjäämiä puita tai auringossa kimmeltävää veden pintaa. Tykkään sisustaa, askarrella ja näperellä kaikenlaista, ja kumma kyllä, nyt äitiyslomalla tällaiselle näpertelylle on löytynyt enemmän aikaa kuin koskaan. Voimavaroja ei tietysti aina itsensä toteuttamiselle saatika hereillä pysymiselle ole, sillä 10 kk ikäinen pieni poikani on todella tehokas voimavara-imuri, kun sille päälle sattuu. Mutta pääosin voimavaroja löytyy, jolloin nautin suuresti kotona olemisesta ja pikkuherran touhujen seuraamisesta, pitkien päiväunihetkien tuomasta omasta ajasta ja viikottaisista maailmaa parantavista mammatreffeistä naapurustossa asuvien äitien kanssa.


Kohti unelmia ja niiden yli!
Tervetuloa seuraamaan blogiani <3

Terkuin Doris

8. joulukuuta 2016

Joulupuu-keräys

Joulupuu-keräys on käynnissä tänäkin vuonna. Sen tarkoitus on ilahduttaa sekä lahjan antajaa että saajaa. Keräykseen osallistumalla on mahdollisuus kantaa kortensa kekoon hyvän joulumielen tuomisessa jollekin ventovieraalle ja samalla tulee itselle hyvä mieli, kun saa mahdollisuuden auttaa muita. Joulupuusta valitaan pakettikortti, jossa lukee lahjan saajan ikä ja sukupuoli, joskus myös lahjatoivekin. Lahja hankitaan oman maun mukaan, paketoidaan ja toimitetaan Joulupuu-lahjojen keräyspisteeseen joulupukin vietäväksi eteenpäin.




Valitsimme Joulupuusta hankittavaksi lahjan 9-vuotiaalle tytölle. Hankimme sellaisen lahjan, mistä mieheni samassa iässä olevat veljen tyttäret ainakin pitäisivät. Olisi ihana päästä näkemään ilahtuuko lahjan saaja lahjastaan, onko lahja mieluinen ja mahdollisesti toivottu? Mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. Täytyy vain luottaa siihen, että lahjoja kohdistavat ihmiset osaavat meidän lappuun kirjoittaman kuvailun perusteella toimittaa sen lapselle, jolle lahja olisi täydellinen.


Joulumieltä jokaiselle,
Doris

6. joulukuuta 2016

Tyksinäisyyspäivä

Onneksi tänä vuonna ei taaskaan tullut kutsua Linnan Juhliin, sillä olisin joutunut perumaan sinne menon viime tingassa. Se, jos mikä olisi harmittanut! Syy siihen on se, että meidän perheen itsenäisyyspäivän aamu alkoi erittäin huonojen yöunien ja melkein puhki imetyn nenäfriidan jälkeen Tyksistä.



Miten vaikeaa voi olla tehdä päätös siitä lähteäkkö lapsen kanssa lääkäriin vai ei? Milloin lapsi on tarpeeksi sairas, eikä kyseessä ole vain perus nuha? Sitä jahkailtiin jo eilen, mutta tultiin siihen tulokseen, että lapsi leikkii, eikä ole kuumeinen, joten ihan turhaan me häntä lähdetään kotoa minnekään viemään. Panadolia ja lepoa vaan. Mutta tänä aamuna aina niin iloinen ja hassutteleva pikkuherra oli itkuinen ja olisi mielellään vaan oleillut sylissä. Hän myös tuntui hohkavan lämpöä. Mittari näyttikin pientä lämpöä ja aamupuuron jälkeen hän meni vielä hetkeksi nukkumaan. Näiltä unilta herätessään pieni oli niin sairaan näköinen ja kuumemittari näytti 38,5, joten päätimme lähteä julkiseen päivystykseen. Ajateltiin, että kokeillaan sitä ensin. Jos jono on tolkuton ja siellä kestää liian kauan, käännytään yksityisen puoleen.

Siellähän meitä oli muitakin, itsenäisyyspäivän some-päivityksiä Tyksistä tekeviä vanhempia. Eikä ollut muuten turha reissu. Saatiin diagnoosiksi kuolamiehen, joksi lääkärisetä häntä tituleerasi, elämän ensimmäinen korvatulehdus! Ja vielä tuplana. Tätä vähän osasin jo epäillä muutaman päivän jatkuneen flunssan, rään värimuutoksen, toinen toistaan huonompien öiden, aamuyöllä nousseen lämmön ja omaa lapsuuttani varjostaneen korvatulehduskierteen perusteella. Palvelu oli onneksi nopeaa ja ehdittiin melkein Tuntemattomaksi sotilaaksi kotiin.

Nyt on kuulkaa ihanan hiljaista, kun lääkitty lapsi ja ruokittu, väsynyt isä nukkuu. Olen tämän päivän sisukkuudestani ansainnut nostaa itselleni maljan, nostan sen samalla myös lähes satavuotiaalle, itsenäiselle Suomelle!


Doris

3. joulukuuta 2016

Joulutunnelmaa kotiin

Joulukuu on jo hyvää vauhtia käynnissä ja joulu melkein ovella. Miten se taas näin äkkiä tuli? Aloin koristella kotia joulua varten jo hyvissä ajoin, että ehdin ihastella koristeita pidempään kuin muutaman päivän aaton ympärillä.




Yllä oleva tähti on ollut ainoa joulukoristeemme pitkään. Hankimme sen mieheni kanssa rakkauden ensihuumassa tavaratalon jättimäiseltä jouluosastolta ensimmäisenä yhteisenä jouluna. Laitoimme sen roikkumaan yksiöni verhotangon päähän. Viime vuonna lisäkoristeeksi, uuteen kotiin, laitoin ikkunaan valaistun lumihiutaleen. Lumihiutale on nyt syrjäytetty ja tilalle löysin kaapin perukoilta upean katosta vaakatasossa ripustettavan valokranssin. Irroitin siitä ripustusketjut ja laitoin tilalle valkoista puuvillalankaa, jolla sain kranssin roikkumaan ikkunaan. Kranssiin laitoin lisäkoristukseksi itse tekemiäni soodataikina-lumihiutaleita.





Soodataikinan teko ei mennyt ihan nappiin, sillä osa aineksista puuttui tai loppui kesken. Taikina olisi ensinnäkin vaatinut maissitärkkelystä, jota meillä ei ollut ja soodaakin olisi tarvittu enemmän, vaikka puolitin soodataikinan reseptin jo heti alkuunsa. Sen siitä saa kun päättää alkaa askarrella nopeasti päiväunien lomassa :) Maissitärkkelyksen sijaan käytin perunajauhoa ja taikinan jäähtymisen jälkeen lisäsin sitä vielä " kuivana" massan sisään, kun taikina tuntui niin löllöltä, ettei sitä olisi voinut kaulita. Lisäsin taikinan sekaan myös askarteluun tarkoitettua hopeista glitter-jauhetta.

Kauniita koristeista tuli pienestä säädöstä huolimatta. Kokeilen soodataikina-koristeiden tekoa sitten joskus paremmalla ajalla, ihan kirjaimellisesti reseptin mukaan.




Mukavaa viikonloppua,
Doris