Kaksplus.fi

30. marraskuuta 2016

Terveellisempi mutakakku

Pikainen herkku vieraille tai itselle makeannälkään. Ja ilman lisättyä sokeria. Makeutta tuovat ainoastaan hunaja ja banaani. Jos kaipaa lisämakeutusta, voi kakun nauttia vaniljajäätelön kanssa.




Terveellisempi mudcake


3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
2 kananmunaa
80 g voita
4 rkl kookosöljyä
0,5 dl mantelirouhetta
1 banaani
2 rkl hunajaa
1 dl rasvatonta maitoa

Sulata voi+kookosöljy. Sekoita kuivat aineet keskenään. Murskaa banaani haarukalla soseeksi. Lisää hieman jäähtyneeseen voi-kookosöljyseokseen kananmunat ja banaanisose. Sekoita hyvin vispilällä. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja jatka sekoittamista nuolijalla. Lisää sekoituksen loppuvaiheessa hunaja, maito ja mantelirouhe. Sekoita taikinasta tasainen ja lisää hieman maitoa, jos taikina tuntuu liian jäykältä. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia. 



Terveellisempiä herkkuhetkiä,
Doris

28. marraskuuta 2016

Pikkujoulutunnelmia

Kaikki muuttuu, niin nähtävästi pikkujoulutkin. Ennen niin railakkaat aamuyön pikkutunneille kestäneet ilottelut ovat vaihtuneet sivistyneisiin torttukahveihin. Entistä pikkujoulumeininkiä en kyllä kaipaakaan, mutta en ole koskaan viettänyt pikkujouluja siten, että puolet juhlaväestä on lapsia. Tulipahan tämäkin koettua, hauskaa oli, eikä päätä särkenyt seuraavana päivänä :)




Koska meidän pikkujouluporukka oli niin iso, ajateltiin, ettemme mahdu sulavasti kenenkään kotiin. 30 henkeä tuottaa myös liikaa tiskiä ja sotkua yhden perheen harteille. Päätettiin vuokrata juhlatilanakin käytössä oleva vanha koulu edulliseen hintaan ja tuotiin nyyttärimeiningillä pikkujouluihin sopivaa syötävää. Itse vastasin joulutortuista, joille minulla on joka joulu tavoite kehittää uusi muoto. Tänä vuonna tein luumuversiot perinteisemmällä kukkamuodolla ja lennosta kehitin omena-kaneli-manteliversion timantin muotoisena. Tarjolla oli myös salaattia, suolaista piirasta, juustokakkua, kinkkua, ruislastuja, lohta, konvehteja ja kaikkea muuta, joilla ähkyn sai aikaiseksi, kuten jouluun perinteisesti kuuluu.




Otettiin vauvoista myös virallinen pikkujoulukuva poseeraamassa lattialla tonttulakit päässä. Kuvaushetkestä tuli aika hauska, sillä jokainen vauva lähti ryömimään eri suuntaan kun laskimme heidät sylistä lattialle. Keväällä yhteiskuvan ottaminen oli huomattavasti helpompaa, sillä yksikään vauva ei osaanut vielä liikkua. Valitettavasti ette pääse nyt näkemään hellyyttäviä pikkutonttukuvia, sillä niissä näkyvät lasten kasvot. Mutta kuten arvata saattaa, söpöjä niistä tuli :)



Terkuin,
Doris


21. marraskuuta 2016

Vuosi kotona

Nyt on kulunut tasan vuosi siitä, kun jäin töistä kotiin: ennen äitiysloman alkua pariksi kuukaudeksi sairauslomalle, siitä suoraan äityislomalle ja sitten hoitovapaalle. Vuosi on mennyt nopeasti. Tuntuu kuin viikko sitten olisin ollut töissä. Äitiysloman ensimmäisinä kuukausina oli päiviä, joilloin kaipasin takaisin töihin, sillä kieltämättä uuden työn opettelu kotona otti voimille ja olisi ollut helppo palata vanhaan, tuttuun ja turvalliseen arkeen. Alkuvaikeuksien jälkeen olen alkanut nauttia kotona olosta päivä päivältä enemmän ja koen, että tämä on nyt minun työni. Ja uskallan väittää, että yksi maailman vaikeimmista töistä onkin.

Moni asia on muuttunut vuoden aikana uuden perheenjäsenen myötä. Monet mielipiteet vauva-arjesta ja perheen perustamisesta ovat saaneet paljon uusia näkökulmia. Monet ruusuiset käsitykset vauva-arjesta rapisseet ja sympatia automarketissa hermonsa menettäviä vanhempia kohtaan lisääntynyt. Vuosi on opettanut minulle fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä, huolenpitoa, kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä ja jotain, mitä en osaa selittää. On ollut ihanaa seurata, kuinka lapsi kasvaa ja muuttuu koko ajan. Tutustua uuteen ihmiseen ja hänen luonteeseensa.




Vuosi on ollut kaikinpuolin suuri muutos elämässäni: uusi kotipaikka ja uusi elämäntilanne. Elämäämme on tullut uuden perheenjäsenen myötä onneksi monta uutta ystävää ja korvaamaton tukiverkko samanikäisten lasten vanhemmista. Olen kiitollinen tästä neuvolan järjestämästä mahdollisuudesta tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin, sillä tiedän, ettei kaikilla esikoisen saaneilla tai uudelle paikkakunnalle muuttaneilla tätä mahdollisuutta ole tarjolla. Tästä vuodesta en olisi selvinnyt ilman heitä <3

Viihdyn kotona. Suurin syy siihen varmasti on se, että työni on hyvin aikataulutettua, joten kotona saan olla hieman rennommin. Ja parasta tässä on se, ettei tarvitse lähteä joka aamu ulos kukonlaulun aikaan ja ehättää bussiin. Voi jäädä kotiin ja mietiskellä rauhassa sopivan hetken kotoa poistumiselle. Joka päivä ei tarvitse poistua kotoa lainkaan, jos ei tunnu siltä. Voi olla keskellä viikkoa koko päivän yöpuvussa hiukset harjaamatta ja se on täysin sallittua.

Hyvin todennäköisesti edessä on vielä toinen vuosi kotona. Paljon uusia haasteita ja uuden opettelua. Monta säikähdystä ja hersyvää naurua. Toivon, että osaisin nauttia tuosta ajasta täysillä, ettei tarvitse murehtia työelämään palatessa, että miksi en ottanut kotonaoloajasta kaikkea irti. Töitä ehtii tekemään koko loppuelämän, mutta lapset ovat vain kerran pieniä.



Doris

17. marraskuuta 2016

Blogista jäsen

Tänään on ilon päivä, kun saan kertoa teille blogini uudesta askeleesta. Blogini sivuun on ilmestynyt nimittäin uusi banneri: Åblogit - Turun alueen sisustus- ja lifestylebloggaajat. Unelmalandia on nykyään Åblogit-yhteisön jäsen ja olen tästä mukaanpääsystä todella otettu ja innoissani! Huikeaa päästä verkostoitumaan, tutustumaan uusiin ihmisiin ja varmasti vähän uuteen kotiseutuunkin.






Åblogit- banneria klikkaamalla pääset Åblogien kotisivuille, josta löytyy kaikki yhteisöön kuuluvat blogit sekä bloggaajien uusimmat postaukset. Åblogit löytyvät myös facebookista


Terkuin,
Doris


15. marraskuuta 2016

Joulukorttitehdas

Jouluun on vielä hetki aikaa, mutta koskaan ei ole liian aikaista aloittaa joulukorttien askartelua. Muutamana vuonna olen lähettänyt valmiit kortit, joinakin vuosina en lainkaan, mutta monena vuonna olen näpertänyt kortit itse. On kiva tehdä jotain konkreettista, ja koska aikaa tai resursseja ei lempparipuuhilleni maalamiselle ja piirtämiselle nykyään juurikaan ole, saan hieman purkaa luovuuttani joulun aikaan kortteja ja paketteja näperrellen.




Leimasimet ovat nyt vuosia olleet pinnalla ja ajattelin tänä vuonna itsekin jälleen käyttää niitä. Lisäksi vähän erilaisia skräppäyspapereita ja glitteriä. Kaksipuolista teippiä ja sakset. Siinä alkaa olla jo hyvät ainekset tyylikkäisiin, yksinkertaisiin joulukortteihin.





Tänä vuonna mentiin askartelussa sieltä mistä aita on matalin eli valmiit korttipohjat ja valmiita skräppäyspapereita. Ehkä ensi vuonna voi sitten panostaa vielä enemmän ja askarrella kortit vaikka pikkuherran avustuksella.



Mukavia askarteluhetkiä,
Doris

13. marraskuuta 2016

Ensimmäinen isänpäivä

"Vau mikä ääni, kuulostaa niin täydelliseltä perheenisältä!" kommentoin työkavereilleni radiosta kuuluvaa miehen ääntä kuutisen vuotta sitten. En silloin vielä tiennyt, että tuo mies tulee olemaan oikeasti minun perheessäni isä. Ajattelin äänen perusteella, että mies on varmaan minua jo paljon vanhempi ja ajattelin hänen tuolloin olevan isän roolissa jo jossakin muussa perheessä.




Sattumusten ja ehkä vähän kohtalonkin johdattama tapasin eräänä syksyisenä päivänä tuon miehen. Olin tietysti hämmentynyt ja ihmeissäni, kun tajusin, että mies, jonka kanssa kävelen sateisessa Kaivopuistossa on sama henkilö, jota olin tituleerannut täydelliseksi perheenisäksi tietämättä hänen taustoistaan sen enempää. Sinkkumies ei ollut isä kenellekään. Meillä natsasi ja päädyimme seurustelemaan. Ja totta tosiaan, tänä päivänä tuo mies on pikkuherran isä, ja tänään on hänen ensimmäinen isänpäivänsä.

Hyvää isänpäivää kaikille isille <3

Doris



10. marraskuuta 2016

Projektina pihavaja

Terassin ohella viime kesän rakennusprojekteihin kuului pihavaja. Koska meillä ei vielä autotallia ole, piti kesäkalusteille ja työkaluille keksiä jokin säilytyspaikka. Viime talvena kokeilimme pressun alla säilytystä terassin katetussa osassa, mutta kyllä se lumi vaan löytää tiensä pressun allekin.



Valitsimme pihavajaksi puolivalmiin vajan. Kyseessä on siis pakettivaja, joka on kuvasta valittu valmis malli, paketti puutavaraa pihamaalle ja itse kasattava perustuksineen paikoilleen. Pakettiin kuului kattomateriaaleista ainoastaan katon alushuopa, joten sen päälle mies asensi vielä lisäksi mustan palahuopakaton. Perustukset on toteutettu pilariharkoilla ja sepelillä.

Valitsimme vajan, jossa on erikseen puuliiteri ja sisätila ikkunoilla. Tuosta sisätilasta saisi niin ihanan kesähuoneen, mutta tällä hetkellä se tosiaan tulee olemaan terassikalusteiden, työkalujen ja muun irtaimiston säilytyspaikka. Paikka vajalle löytyi helposti tontin perältä, läheltä tontin rajaa, mutta kuitenkin siten, että toiselle sivustalle jää vielä reilusti tilaa perustaa hyötypuutarha ja toiselle istuttaa vaikka omenapuita.

Mies olisi mielellään jättänyt vajan luonnonläheisen puun väriseksi, sillä hänen mielestään kyseessä on VAIN pihavaja. Minä puolestani ajattelen niin, että oli pihavaja tai ei, kyllä sen täytyy silmää miellyttää ja väritin pihavajan kuvan kokoamisohjeen kansisivulta perustellakseni maalauksen tarpeen.






Pihavajan väriksi valitsimme tummanharmaan ja valkoisen. Halusin, että pihan rakennukset noudattelevat talon kanssa samaa linjaa. Maalausurakka vei aikaa yhteensä kymmenisen tuntia, kolmena eri päivänä. Ja ensi keväänä maalataan vaja vielä toiseen kertaan. Ajattelimme, että yhdellä kerroksella maalia selvittäisiin, mutta pohjamaalaamattoman laudan kohdalla se jäi tosiaan vain ajatuksen tasolle. Kun maali kuivui, jäi harmaan sävy vielä vaaleammaksi kuin oli tarkoitus ja laudan maalaamatonta pintaa jäi osista kohtaa paistamaan läpi, vaikka yritettiin maalata todella huolellisesti.




Oven pieleen laitetaan vielä terassilta päälle kytkettävä valo, joka tulee syksyllä ja talvella puunhakureissulla tarpeeseen. Ja siirretään puupinon edestä tikkaat, kottikärryt ja muu roina vajaan, kun ollaan varmoja, ettei niitä enää tämän vuoden puolella tarvita. Ulkona satelee juuri lisää lunta, joten luulen, että siirto tulee hyvinkin nopeasti.




Ihanaa alkavaa talvea,
Doris

6. marraskuuta 2016

Hurja Halloween



Halloween on nyt onnistuneesti juhlittu tältä vuodelta ja eilisillan maskit pesty kasvoilta. Pitkä päivä ja ilta takana, hauskaa oli ja nyt väsyttää. Ei minusta kyllä olisi enää joka viikonloppu juhlijaksi. 




Maskit olivat hurjan näköisiä tänäkin vuonna ja ollaan varmasti oltu pelottava näky aution Naantalin yössä. Kuvat ovat taas hämärässä otettuja ja taattua kännykkäkuvalaatua, sillä järkkäri ei päässyt tänäkään vuonna juhlimaan halloweenia.






Ihanaa sunnuntaita kaikille,
Doris

4. marraskuuta 2016

Halloween-fiilistelyä

Ystäväpariskuntamme järjestää perinteiset halloween-juhlat tulevana viikonloppuna. Halloween-juhlat aloitetaan aina jo iltapäivästä, sillä maskeeraaja-ystävämme meikkaa juhliin osallistuvat vieraat halloweeniin sopiviksi. Tarjolla on myös halloween-herkkuja ja jatkoille suunnataan jonkin yökerhon halloween-tapahtumaan, missä melkein kaikki muutkin juhlijat ovat pyhäinpäivän mukaisessa kostyymissa.

Olen mielissäni, että halloween on rantautunut Suomeen yhä enenevässä määrin. On kivaa kun pääsee ainakin kerran vuodessa naamiaisiin ja saa olla vähän lapsenmielinen sekä fiilistellä hienoja maskeerauksia ja asuja. Katsotaan, minkälaisen asun tämän vuoden halloween tuo tullessaan ;) Alla kuvia menneiden vuosien kauhukokoelmasta. Kuvien laatu on valitettavasti hieman heikkoa kännykkäkuvalaatua.










Kiitos Heidille maskeerauksista ja Jonnalle kauhukeittön antimista :)




1. marraskuuta 2016

Uutta puhtia arkeen

Usein kesän ja vuodenvaihteen jälkeen kuntokeskukset täyttyvät innokkaista treenaajista. Oma treenikorttini on ollut jäissä nyt vuoden päivät raskauden ja sen aiheuttamien treenausrajoitusten vuoksi. Mutta nyt vihdoin, kun olen taas kunnossa, päätin palata takaisin rakkaiden harrastusteni pariin.



Kotitreenailu saa jäädä nyt vähemmälle kun uusi treenikortti polttelee taskussa. Spinning eli tuttavallisemmin IC, kahvakuula ja BodyPump ovat suosikkituntejani kuntokeskusten valikoimista. Joskus tulee harrasteltua myös ihan rehellistä salilla käyntiäkin. Yli vuoden tauon jälkeen hihkun intoa treenailuun, muutama intervalli-pyöräilytreeni on nyt jo takana ja tuntuu niin hyvältä!

Oma harrastus antaa ihan uutta virtaa myös vauva-arjen pyörittämiseen. Ei harrastuksen tai oman ajan tarvitse aina olla mitään liikuntaa. Voihan sitä vaikka mennä verhoilukurssille tai käydä hieronnassa. Tärkeintä on, että pääsee hetkeksi pois kotoa tekemään omia juttuja, joista on nauttinut jo ennen uutta perheenjäsentä. Se, että tulee lähdettyä pois neljän seinän sisältä, on ainakin itselleni oman jaksamiseni kannalta tärkeää.




Olen aina ollut koti-ihminen, mutta samaan aikaan menevää sorttia, joten välillä tulee tunne, että on pakko päästä näkemään muidenkin kasvoja kuin saman katon alla asuvien. Vähän niin kuin lomamatkankin jälkeen: aina on mukava palata takaisin kotiin täynnä uutta virtaa ja kokemuksia. Vaikka olisikin ollut poissa vain hetken.

Hyvät treenivaatteet ovat aina olleet itselleni osa onnistunutta treeniä. Tarpeeksi monta traumatisoivaa toppapukukokemusta lapsuuden hiihtoladulla sai minut vasta aikuisiällä tajuamaan, että hiihtäminen voi olla oikeasti kivaa, jos on oikeat varusteet. Sama pätee myös sisäliikuntaan. Huonot kengät ja liian löysä t-paita puhumattakaan urheilurintaliivien puuttumisesta pilasi varmasti monta mahdollisuutta innostua urheilusta enemmän jo teinivuosina. Toki ehkä saattoi muutenkin motivaatiota liikuntaa kohtaan silloin puuttua :)

Mieheni pelaa kahdesti viikossa salibandyä, joten olen mielestäni oikeutettu myös vähintään kahteen liikuntakertaan viikossa muualla kuin kotioloissa. Kesäkuntoon 2017! Tai jos nyt ainakin omaa tekemistä ja siitä itselle ja samalla koko perheelle hyvinvointia.


Skechers Next Generation- kengät ja vaaleanpunaiset Adidaksen treenihousut saatu blogiyhteistyönä DefShopista
https://www.def-shop.fi/  )




Pinkkiä jalkaan ja polkimille,
Doris