Kaksplus.fi

22. kesäkuuta 2016

Lapsellinen juhannus

Hurraa, se on juhannus taas! Juhannukset ovat aikaisempina vuosina menneet aika perinteisissä suomalaisissa merkeissä: veneillessä tai mökkeillessä. Tänä vuonna meidän juhannus on vielä niin kovin pienen pikkuherran vuoksi vähän erilainen. Aikuisten ihmisten perhejuhannus, joksi sitä itse kutsun. Sivistynyt lämmin siideri kylmien grilliruokien kanssa ja alkuillasta kotiin keittämään tuttipulloja. Yöttömästä yöstä vastaa sinä yönä pikkuherra, ei aurinko :) Kedon kukkiakaan ei tarvitse tyynyn alle enää kerätä, kun on jo pidemmän aikaa ollut tiedossa kuka puoliso on.




Vappuna istutettiin pihakasveja ja toivoteltiin vauvaperheellisille naapureille hyvät vaput. Monen vastaus oli, että "Ainiin sellanenkin on tänään!". Niin ne juhlapyhät näköjään katoaa joiltakin vauva-arjen syövereihin. Jostain syystä kaikki virallisen epäviralliset juhlapyhät aiheuttavat minulle lähinnä stressiä unohduksen sijaan: pitäisi aina muka tehdä jotain erikoista. Ei ole oikeasti vappu, juhannus tai mikään muukaan juhla, jos ei ole kehittänyt mitään spesiaalimpaa kuin kotona olo. Stressaan sitä, että se päivä tulee ja kaikki ystävät ja sukulaiset ovat jossain superhuikeissa juhlissa ja itse istun kotona ja harmittelen, että tässä tämäkin juhannus nyt lipuu vaan ohitse. En todellakaan tiedä mistä moinen stressinaihe on saanut alkunsa, sillä aina on löytynyt jotain juhlanmukaista tekemistä.

Vaikka välillä huomaan muistelevani hieman kaiholla nuoruuden vähän liiankin railakkaita mökkijuhannuksia, niin nyt on hyvä näin. Asioihin on tullut muutos. Enää ei vietä (ainakaan muutamaan vuoteen) juhlapyhiä itsensä vaan pikkuherran ehdoilla. Täytyy tehdä samat hoito- ja viihdytystoimenpiteet kuin muinakin päivinä. Ja tulevina vuosina kun pikkuherra oppii kävelemään ja liikkumaan vikkelämmin lisätään pakettiin vielä ainainen huoli, vahtiminen, opastus, varoittelu, kieltäminen ja tuhat muuta verbiä.




Täytyisi oppia ottamaan rennosti ja elämään hetkessä. Näkemään asiat ennen kaikkea positiivisen kautta. Ajatella esimerkiksi, että on mukavaa kun mies on vapaalla juhannuksena. Monessa perheessä vuorotyövanhemmat eivät aina ole näinä spesiaalipäivinäkään kotona. Tässä juhannuksessa on myös uutuudenviehätystä. Tämä on pikkuherran ensimmäinen juhannus,vaikkei hän tästä itse mitään muistakaan muuta kuin valokuvista. Ja että kyllä asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella ja meillä tulee olemaan kivaa. Niinkuin tänäkin vuonna: Juhannusaattona tehdään päiväreissu Tammisaareen ja nautitaan siellä sateisesta kesäsäästä.

Mutta sitten on vielä juhannuspäiväkin. Means tavallinen lauantai. Omakotitaloasujana voin vain todeta, että menkööt nuo aatosta kaksi seuraavaa suosiolla taas pihahommissa.


Lapsellinen stressaaja,
Doris

Ps. Kuvat, kuten arvata saattaa, ovat viime vuoden juhannukselta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti