Kaksplus.fi

27. kesäkuuta 2016

Nurmikko kasvaa ja terassi laajenee

Piha- ja rakennushommia näin kesällä riittää. Juhannuksena leikattiin ja siistittiin nurmikkoa painostavan kuuman auringon alla. Mies aloitti myös terassin laajennusosan teon maansiirto- ja perustustöillä. Jipii, kohta meillä on terassi, jolta pääsee suoraan kodinhoitohuoneeseen. Ei enää nurmikonsilppua olohuoneen lattialla!




Nurmikko kasvaa paremmin kuin osattiin odottaa, vaikka alkuun näytti siltä, että laikkuja jää vähän joka puolelle. Nyt viheriö on niin tiivistä massaa, että se muistuttaa siirtonurmea ja ruohonleikkurille riittää töitä. Ollaan todettu, että leikkausvälinä kannattaa pitää max 3 päivää. Nurmikko kasvaa muuten viidakoksi, varsinkin jos on ollut sadepäiviä välissä. Ja toki leikkausjälki pysyy siistimpänä mitä useammin leikkaa eikä ruohosilpputupsuja jää nurmen pintaan niin paljon kerättäväksi.





Rikkaruohot ovat pihan päänvaiva, etenkin ohdakkeet ja voikukat. Niitä olen muutamana päivänä nyppinyt käsin ruohikon ja istutusalueiden seasta. Voi luoja, se on vaikeaa saada ne pois juurineen! Juuret ovat vahvat ja voimakkaat. Saa kaksinkäsin repiä ja silti usein katkeaa siten, että juuri jää maahan ja tadaa, viikon päästä siinä kasvaa uusi pirulainen.

Etupihalle ja kulkuväyliin levitettiin sepeliä 15 cm ja etu- ja takapihan istutusten kohdalle laitettiin vielä maisemointikangas sepelikerroksen alle. Siitä huolimatta rikkaruohot yrittävät vähissä määrin puskea pintaan. Istutusalueista teen oman postauksen sitten kun ehdin niitä joku kaunis kesäpäivä kuvaamaan :)

Terassin laajennusosan alku näyttää lupaavalta. Suunnitelma on piirretty paperille moneen kertaan. Nyt kun ollaan hiottu siitä täydellinen, niin voidaan aloittaa rakennustyöt. Se tietää kymmeniä metrejä painekyllästettyä lautaa, satoja terassiruuveja ja pitkää pinnaa rakentajalta ja etenkin tältä rakennelman valmistumisen odottajalta.




Kuumana kesäpäivänä puuhastellessa janojuomaa kului



Iloisia kesäpäiviä,
Doris

22. kesäkuuta 2016

Lapsellinen juhannus

Hurraa, se on juhannus taas! Juhannukset ovat aikaisempina vuosina menneet aika perinteisissä suomalaisissa merkeissä: veneillessä tai mökkeillessä. Tänä vuonna meidän juhannus on vielä niin kovin pienen pikkuherran vuoksi vähän erilainen. Aikuisten ihmisten perhejuhannus, joksi sitä itse kutsun. Sivistynyt lämmin siideri kylmien grilliruokien kanssa ja alkuillasta kotiin keittämään tuttipulloja. Yöttömästä yöstä vastaa sinä yönä pikkuherra, ei aurinko :) Kedon kukkiakaan ei tarvitse tyynyn alle enää kerätä, kun on jo pidemmän aikaa ollut tiedossa kuka puoliso on.




Vappuna istutettiin pihakasveja ja toivoteltiin vauvaperheellisille naapureille hyvät vaput. Monen vastaus oli, että "Ainiin sellanenkin on tänään!". Niin ne juhlapyhät näköjään katoaa joiltakin vauva-arjen syövereihin. Jostain syystä kaikki virallisen epäviralliset juhlapyhät aiheuttavat minulle lähinnä stressiä unohduksen sijaan: pitäisi aina muka tehdä jotain erikoista. Ei ole oikeasti vappu, juhannus tai mikään muukaan juhla, jos ei ole kehittänyt mitään spesiaalimpaa kuin kotona olo. Stressaan sitä, että se päivä tulee ja kaikki ystävät ja sukulaiset ovat jossain superhuikeissa juhlissa ja itse istun kotona ja harmittelen, että tässä tämäkin juhannus nyt lipuu vaan ohitse. En todellakaan tiedä mistä moinen stressinaihe on saanut alkunsa, sillä aina on löytynyt jotain juhlanmukaista tekemistä.

Vaikka välillä huomaan muistelevani hieman kaiholla nuoruuden vähän liiankin railakkaita mökkijuhannuksia, niin nyt on hyvä näin. Asioihin on tullut muutos. Enää ei vietä (ainakaan muutamaan vuoteen) juhlapyhiä itsensä vaan pikkuherran ehdoilla. Täytyy tehdä samat hoito- ja viihdytystoimenpiteet kuin muinakin päivinä. Ja tulevina vuosina kun pikkuherra oppii kävelemään ja liikkumaan vikkelämmin lisätään pakettiin vielä ainainen huoli, vahtiminen, opastus, varoittelu, kieltäminen ja tuhat muuta verbiä.




Täytyisi oppia ottamaan rennosti ja elämään hetkessä. Näkemään asiat ennen kaikkea positiivisen kautta. Ajatella esimerkiksi, että on mukavaa kun mies on vapaalla juhannuksena. Monessa perheessä vuorotyövanhemmat eivät aina ole näinä spesiaalipäivinäkään kotona. Tässä juhannuksessa on myös uutuudenviehätystä. Tämä on pikkuherran ensimmäinen juhannus,vaikkei hän tästä itse mitään muistakaan muuta kuin valokuvista. Ja että kyllä asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella ja meillä tulee olemaan kivaa. Niinkuin tänäkin vuonna: Juhannusaattona tehdään päiväreissu Tammisaareen ja nautitaan siellä sateisesta kesäsäästä.

Mutta sitten on vielä juhannuspäiväkin. Means tavallinen lauantai. Omakotitaloasujana voin vain todeta, että menkööt nuo aatosta kaksi seuraavaa suosiolla taas pihahommissa.


Lapsellinen stressaaja,
Doris

Ps. Kuvat, kuten arvata saattaa, ovat viime vuoden juhannukselta. 

18. kesäkuuta 2016

Hyvää syntymäpäivää, Me!

Tällä viikolla on ollut aihetta juhlaan: Minun ja mieheni lähekkäin olevat syntymäpäivät. Syntymäpäivien kunniaksi päätin tehdä kakun ja samalla yllättää mieheni työviikon päätteeksi.



Olen suuri juustokakkujen ystävä niiden koostumuksen ja nopean toteutuksen vuoksi. Silti viime aikoina on tullut yhä enemmän tehtyä täytekakkuja, koska niiden koristelu on mukavaa kun saa päästää sisäisen taiteilijasielun valloilleen.

Tänä vuonna syntymäpäiväkakun toteutus oli hieman haastavaa pikkuherran vuoksi. Täytyi tarkasti miettiä missä välissä tekee mitäkin ja säästää kriittisimmät vaiheet vauvan päiväunihetkiin. Uhkarohkeana valitsin helpon juustokakun sijaan täytekakun. Päätin toteuttaa suklaakakun vaniljakermalla ja suklaamoussella. Oikaisin täytteiden teossa vauva-arjen ja kakun teon yhdistämisen helpottamiseksi kaupan vispattavalla suklaamoussejauheella ja kermavaahtoon sekoitetulla vaniljakreemijauheella. Suklaisuutta raikastamaan kostutin kakun mangopiltillä maustetulla vedellä. Tuloksena kolme kerrosta ja näyttävä valkoinen sydämenmuotoinen kakku :)






Meillä on joka vuosi ollut tapana synttärilahjojen ostamisen sijaan hankkia jotain isompaa yhteiseen kotiin tai varata pöytä jostain kivasta ravintolasta. Tänä vuonna voiton vei ravintolakäynti, joten suunnattiin eräänä arki-iltana Ravintola Smöriin nautiskelemaan kuuden ruokalajin illallinen. Ilta ja kahdenkeskinen aika antoi kyllä kivan piristysruiskeen vauva-arkeen. Ja mikä parasta, sai kerrankin syödä ruokansa lämpimänä vailla kiirettä mihinkään! Voin suositella lämpimästi muillekin vauva-arkeilijoille muutamaa tuntia vanhempien omaa aikaa jos vain siihen suinkin on mahdollisuus.


Sain ihanat syntymäpäiväkukat

Taas vuoden vanhempi,
Doris



2. kesäkuuta 2016

Terassi goes Kesä

Takapihan terassi pääsi tällä viikolla kesäkuntoon. Terassikukat ja ruukut on nyt hankittu, sormet upotettu multaan ja kasvit istutettu. Helteisenä kesäpäivänä aurinkorasvan tuoksussa puuhastellessa välillä jopa tuntui siltä kuin olisi ollut ulkomailla: hiki valui, ilma seisoi ja aurinko kuumotti iholla. Vain merinäköala puuttui...



Olen aina tykännyt yksinkertaisista ikivihreistä kasveista. Korkeisiin valkoisiin ruukkuihin valitsin kesäkukiksi pallotuijat. Pieniähän nuo vielä ovat, mutta varmasti kesän mittaan kasvavat. Olisin mielelläni valinnut myös jotain muita kasveja kuin tuijia, mutta koska terassillemme paistaa aurinko(valitettavasti) lähestulkoon aamusta iltaan, oli ikivihreiden kasvien valikoima täysaurinkoon aika suppea. Ja värikkäät kukkaset eivät olleet edes harkinnassa.

Kesäkalusteita muutaman kerran pyöriteltyäni löysin niille juuri sopivan paikan terassiltamme. Mustan sohvaryhmän istuinpehmusteiden vaaleanharmaa kangas sai tekstiilikaverikseen valkoiset tyynyt. Pöydälle löytyi kaksi kaunista lasilyhtyä kotikulmilla olevasta sisustusliikkeestä. Vaikka valoisat kesäillat ovat ihanaa aikaa, odotan jo hieman ajatuksissani loppukesän hämärtyviä iltoja, että voin laittaa lyhtyihin kynttilät palamaan ja istahtaa sohvan nurkkaan ihailemaan niitä.












Toisen ihanista betoniruukuista täytin kartiotuijalla ja toisen pallotuijalla.















Parin vuoden takaisissa häissämme käytössä olleet isot metallilyhdyt nostin kaapista pölyttymästä terassille tuomaan lisää tunnelmaa. Niiden pohjalle laitoin loput ulkomailta tuodut merenhuuhtomat kivet.




Valkoinen riipputuoli harmaalla istuinpehmusteella pääsi paraatipaikalle. Siitä voi ihailla takapihan tuulessa heiluvia puita ja nyt jo tuuheasti kasvavaa nurmikkoa, sekä tietysti nauttia auringosta.

Terassin käsittely jäi tältä vuodelta vielä tekemättä, mutta tarkoitus olisi saada siitä jonain päivänä tammen sävyinen. Osittain käsittely jätettiin ensi vuoteen siksi, että terassi laajenee talon toiselle puolelle vielä myöhemmin, joten käsitellään kaikki sitten kerralla. Terassin laajennuksesta lisää myöhemmin :)

Nauttikaa auringosta,
Doris